Suomen ensimmäiset rauhanaikaiset viestijoukot perustettiin Yleisesikunnan antamalla armeijakäskyllä nro 39 5.8.1918. Siinä käskettiin tiedonanto-osastojen perustamisesta sisällissodan jälkeen muodostettujen kolmen divisioonan ja jääkäriprikaatin viestijoukoiksi neljä tiedonantovälinekomppaniaa. Divisioonien perustamisella pyrittiin ylläpitämään valmiutta kouluttamalla miltei täysin sodanajan kokoonpanossa rauhan aikana toimivia divisioonia.

Tiedonanto-osastot siirrettiin vuonna 1920 Riihimäelle ja yhdistettiin Kenttälennätinpataljoonaksi. Komentajaksi määrättiin jääkärikapteeni Leo Ekberg. Pataljoonassa annettiin etupäässä puhelin- ja lennätinalan koulutusta pääpainopisteenä puhelin- ja lennätinlinjojen rakennus. Kenttälennätinpataljoonan perustamisella voitiin keskittää enemmän resursseja viestikoulutukseen. Joukko-osastoihin hajautettuina viestijoukkoja katsottiin laiminlyödyn. Vuonna 1928 yhdestä Kenttälennätinpataljoonan komppaniasta muodostettiin Erillinen Kenttälennätinkomppania, joka siirrettiin Viipuriin.

Saksalaisilta saatua ja venäläisiltä vallattua radiokalustoa koottiin sisällissodan jälkeen Helsinkiin, jonne perustettiin Sotalaitoksen Radiokomennuskunta. Kesällä 1918 Radiokomennuskunta ja Helsinkiin siirretty Kipinälennätinkoulu yhdistettiin Sotalaitoksen Radiolennätinosastoksi, jonka johtajaksi määrättiin jääkärikapteeni Arthur Stenholm. Vuonna 1919 joukko-osaston nimi muutettiin Kipinälennätinlaitokseksi, vuonna 1920 Radiojoukoiksi ja lopulta vuonna 1924 Radiopataljoonaksi. Pääosa joukosta toimi Santahaminan saarella, osa Helsingin Katajanokalla. Sotilaskoulutuksen lisäksi joukko-osasto huolehti puolustusvoimien kiinteiden radioasemien toiminnasta.

Vuoteen 1925 asti radioalan joukko-osastot vastasivat suureksi osaksi myös yleisen radiotoiminnan käynnistämisestä Suomessa. Joukoille alistettiin sota- ja siviilialusten sekä jäänmurtajien radioasemat. Lisäksi he huolehtivat lennätinhallituksen, merenkulkuhallituksen ja kauppalaivaston radiosähköttäjien kouluttamisesta. Joukko-osastojen henkilökunta osallistui myös radioamatööritoiminnan ja yleisradiotoiminnan käynnistämiseen Suomessa.

Vuonna 1930 Radiopataljoonan ja Kenttälennätinpataljoonan kokoonpanot yhdenmukaistettiin siten, että molemmissa ryhdyttiin antamaan sekä radio- että puhelinalan koulutusta. Samalla niiden nimet muutettiin viestipataljooniksi. Radiopataljoonasta tuli Viestipataljoona 1 ja Kenttälennätinpataljoonasta Viestipataljoona 2. Vuonna 1934 kaikki viestijoukko-osastot siirrettiin Viipuriin, jonne muodostettiin Viestipataljoona. Sen komentajaksi määrättiin jääkärieverstiluutnantti Arthur Stenholm, vuodesta 1935 Saarmaa. Suuren kokonsa vuoksi pataljoona organisoitiin ja nimettiin Viestirykmentiksi vuonna 1938.
Viestitehtävissä palvelleet upseerit ja aliupseerit saivat aselajikoulutuksensa aluksi joukko-osastoissa tarpeen mukaan järjestetyillä viestikursseilla. Vuodesta 1934 lähtien koulutus sai vakiintuneet muodot. Kurssitoimintaa varten Viestipataljoonan ja Viestirykmentin kokoonpanoihin kuuluivat viestikurssi ja koulupaja. Varusmiehille annettiin viestikoulutusta varsinaisten viestijoukkojen lisäksi myös useissa muissa aselajeissa sekä ilma- ja merivoimissa.
Viesti-termi vakiintui käyttöön vuoden 1926 jälkeen. Sitä ennen virallisissa asiakirjoissa käytettiin saksalaisperäistä tiedonanto-termiä.
Talvisotaan saakka kaikki teknilliset joukot toimivat yhteisen johdon alaisina. Eri paikkakunnilla toimineiden joukkojen johdossa oli teknillisten joukkojen komentaja, vuodesta 1927 lähtien teknillinen tarkastaja. Tehtävässä toimi talvisotaan saakka jääkärikenraalimajuri Unio Sarlin, joka oli aselajiltaan pioneeri. Viestiala itsenäistyi omaksi aselajikseen vasta talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939. Viestiaselajin ensimmäiseksi aselajitarkastajaksi määrättiin jääkärieverstiluutnantti Leo Ekberg.