Taistelut Vuosalmella ja Äyräpäässä

Puna-armeija pysäytettiin heinäkuun taisteluissa myös Vuosalmella. Suomalaiset pitivät tykistön tukemana sillanpääasemaa Vuoksen etelärannalla Äyräpäässä. Ajan voittaminen oli tärkeää pohjoisrannan varustusten parantamiseksi ja lisävoimien siirtämiseksi alueelle. Alueen säilyttäminen omien joukkojen hallinnassa oli erityisen tärkeää, sillä Äyräpään korkealta harjanteelta pystyi hallitsemaan aluetta pitkälle Vuosalmen puolelle. Neuvostojoukoilla oli hyökkäystä varten käytössään suuri ylivoima niin sotilaiden kuin materiaalinkin osalta. Suomalaiset kuitenkin kuluttivat tykistön avulla neuvostoarmeijakunnan hyökkäyskyvyttömäksi. Lopulta jouduttiin vetäytymään Vuoksen pohjoispuolelle, jonne puna-armeija pystyi uuden armeijakunnan voimin muodostamaan sillanpääaseman. Taistelut jatkuivat sillanpääasemassa 17.7.1944 saakka, jolloin ne laantuivat asemasodaksi. Jalkaväen, epäsuoran tulen ja ilmavoimien yhteistoiminta mahdollisti puolustuksen onnistumisen.

Suomalaisten tappiot Äyräpäässä ja Vuosalmella kaatuneina, kadonneina ja haavoittuneina olivat noin 6300 miestä, Neuvostoliiton ainakin 15 000 miestä.  

Kenttätykistö Vuosalmen taistelussa 

Myös Vuosalmella suomalaisen tykistön keskitetty tulenkäyttö osoitti voimansa. Tykistö ampui Vuosalmen taisteluissa yhteensä noin 122 000 laukausta ja kranaatinheittimistö noin 85 000 laukausta. Tulitoiminta oli todella kiivasta, sillä määrällisesti tykistöä oli vähemmän kuin Ihantalassa. Suurinta kulutus oli 9. heinäkuuta, kun puna-armeija oman 30 000 kranaatin tulivalmistelunsa jälkeen onnistui ylittää Vuoksen. Päivän aikana suomalainen tykistö ampui noin 13 500 kranaattia. Vaikka puna-armeija sai vallattua sillanpääaseman, suomalaisen epäsuoran tulen vaikutus oli suppealla alalla hyökkääjälle tuhoisa. Sillanpääaseman vaatimat kuljetukset joen yli suomalaisten tulen alla aiheuttivat myös suuria tappioita .