Sisällissodan jälkeen Suomessa oli runsaasti venäläistä tykistökalustoa. Joukossa oli kuitenkin paljon korjausta vaativaa ja vanhaa kalustoa. Suunnitelmana oli varustaa tykistöjoukot mahdollisimman yhtenäisellä tykkimallistolla. Vuonna 1920 asetettiin tykistökomitea selvittämään tarvittavaa tykistön määrää. Komitean suosittamiin hankintoihin ei armeijan ylimmässä johdossa suostuttu. Ranskasta, Latviasta ja Puolasta ostettiin kuitenkin käytettyinä yksitoista raskasta kanuunaa ja neljä raskasta haupitsia. 1920-luvun lopulla raskaita haupitseja ostettiin lisää ja tykistö sai myös ensimmäiset moottoroidut patterinsa, kun Italiasta hankittiin Raskaalle Tykistörykmentille Pavesi-tykistötraktoreita.

Suurin osa varoista oli käytettävä vanhan kaluston ylläpitoon ja korjauksiin. Asevarikko 1:ssä kunnostettiin etenkin kevyitä kanuunoita. Asentamalla vanhojen venäläisten suorasuuntaustykkien putket Suomessa valmistetuille laveteille saatiin kevyet kanuunat kolmelle patteristolle. Kotimaista tykkiteollisuutta yritettiin käynnistää jo 1920-luvulla, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet ennen toista maailmansotaa.

1930-luvulla sotilasjohdossa alettiin huolestua vanhentuneesta tykistökalustosta. Vuonna 1935 asetetun toimikunnan hankintaehdotukset jäivät kuitenkin taloudellisista syistä jälleen pääosin toteutumatta. Talvisodan syttyessä tykkien kokonaismäärä ei juuri ollut kasvanut itsenäisyyden alkuajoista. Aktiivisen korjaustoiminnan kautta kaikki mahdolliset tykit oli kuitenkin saatu käyttökuntoon.

Vuoden 1928 tarkastuksissa huomattiin, että suuri osa varastoiduista ampumatarvikkeista oli lähes käyttökelvottomia. Kotimainen tuotanto ei ollut riittävää, ja ostoja jouduttiin tekemään ulkomailta. Tykistön ammusmäärät olivat talvisotaan tultaessa kuitenkin täysin riittämättömiä. Tähystys- ja mittausvälineitä sekä hankittiin ulkomailta että rakennettiin kotimaassa.

Kevyt haupitsi 122 H 10 Perkjärvellä vuonna 1921

Raskas haupitsi 152 H 17 Perkjärvellä 1920-luvun lopulla. Lavetin päätä kannattelee Raskaan tykistörykmentin varusmies tykkimies Väinö Myllyrinne.