Puna-armeijan suurhyökkäys kesällä 1944

 

 

9. kesäkuuta Kannaksella alkaneen suurhyökkäyksen murtaessa hajalle suomalaisten puolustuksen Valkeasaaressa, käytiin Aunuksella yhä asemasotaa. Aunukselta vedettiin joukkoja vahvistamaan Karjalankannaksen puolustusta. Puna-armeija aloitti Laatokan itäpuolella hyökkäyksensä 21.7.1944 tulivalmistelulla yli Syvärin. Hyökkäyksen painopiste oli Lotinapellolla, 5. divisioonan lohkolla. Tulivalmistelun päätyttyä hyökkääjä ylitti Syvärin yli 2 000 ylimenovälineellä: lautoilla, syöksyveneillä, ponttoneilla sekä uivilla autoilla ja panssarivaunuilla. Pelkästään ylimenovälineiden määrä ylitti hyökkäystä vastaanottamassa olleen Erillinen pataljoona 15:n miesvahvuuden.

 

Puna-armeija onnistui luomaan sillanpääaseman Syvärin pohjoispuolelle ja suomalaisten päävoimat ryhmittyivät PSS-linjalle puolustusasemiin.

 

Tuuloksen maihinnousu 23.6. katkaisi Aunuksen joukkojen tärkeimmän huolto- ja vetäytymistien sekä aiheutti PSS-asemalle selustauhan. Maihinnousu uhkasi saada Aunuksen suomalaisjoukot loukkuun ja avata neuvostojoukoille tien Karjalan Kannaksen selustaan.

Puna-armeijan 70. merijalkaväkiprikaati aloitti hyökkäyksensä aamuyöllä 23. kesäkuuta. Tuuloksen seutua suojaavan Hatsin rannikkopatteri oli valmiudessa, mutta se ei lopulta ehtinyt edes avata tulta, kun puna-armeijan pommituslento tuhosi sen. Näin Tuuloksen rannikkopuolustus oli lamautettu. 

Puna-armeijan maihinnousuosasto koostui noin 3 600 miehestä tykkeineen ja kranaatinheittimineen. He ryhtyivät heti linnoittamaan sillanpääasemaansa.Maihinnousu oli tuonut heidät syvälle suomalaisten selustaan. Tuuloksen rantaa yritettiin saada takaisin, mutta vastahyökkäykset epäonnistuivat. Suomalaisten oli pakko vetätyä kiireellä pohjoiseen, ennen kuin neuvostojoukot katkaisisivat viimeisetkin tiet.

Laatokan rantaa pitkin kulkeva junarata ja tie oli menetetty. Vain kuukausi aiemmin valmistunut Säntämä-Viteleen reitti oli suomalaisten hallussa.Tätä tietä pitkin vetäytyivät VI armeijakunnan joukot vaikeissa olosuhteissa jatkuvien hyökkäysten alla. Onnistunut vetäytyminen Laatokan Karjalan U-asemaan turvasi Kannaksen selustan ja mahdollisti puolustustaisteluiden jatkumisen.