Tykistön asemasota

Tykistötoimintaa rintamalla

Asemasodan aikana tykistön tulitoimintaa oli rintamilla päivittäin, vaikka joku yksikkö saattoi olla pitkiä aikoja myös ampumatta. Vuoden 1942 venäläisten hyökkäysten torjunnassa suomalaisen tykistön rooli oli merkittävä ja ammuskulutus nousi korkeaksi. Vakiintuneilla rintamilla tykistön mittaustiedustelu oli tehokasta. Merkittävä osa asemasodan tykistötoimintaa olikin määritettyihin neuvostotykistön tuliasemiin kohdistettu vastatykistötoiminta, joka vankitietojen perusteella oli tehokasta. Etenkin Aunuksessa Suomen tykistö oli asemasodan ajan Neuvostoliiton tykistöä voimakkaampi. Asemasotavaiheen alkupuolella tuli avattiin vielä herkästi, mutta pian annettiin tiukka käsky ammusten säästämisestä.

Hyökkäyssodan kiivaan tulitoiminnan vuoksi monet tykit olivat pahoin kuluneita. Asemasodan alkaessa alkoi tehokas tykkien huoltotoiminta. Kalustoa pyrittiin myös vaihtamaan mahdollisuuksien mukaan uudemmaksi ja yhtenäisemmäksi. Linnoittamistyöt aloitettiin tykistössäkin mahdollisimman pian. Tietyöt olivat kuitenkin tykistöyksiköiden jatkuvana huolenaiheena etenkin Itä-Karjalassa. Tykistön liikkumiseen ja huoltoon tarvittava tiestö oli huonokuntoista, ja sotateitä oli raivattava ja rakennettava lisää. Jatkuvista parannustöistä huolimatta kevään kelirikkoajaksi oli kerättävä ampuma- ja muita tarvikkeita erityisiin kelirikkovarastoihin.

Koulutustoimintaa ja kehitystyötä

Tykistöjoukkoja täydennettiin kotirintaman koulutuskeskuksissa koulutetuilla uusilla tykkimiehillä. Miehistön koulutussuhde aselajien välillä pysyi koko sodan ajan kuitenkin sellaisena, että lisää tykistöjoukkoja ei voitu perustaa, vaikka kalustoa niille olisi riittänytkin. Tykistökoulutuskeskuksia oli sodan alkaessa kolme, mutta helmikuussa 1942 määrä putosi yhteen. Koko sodan ajan toiminnassa ollut Tykistökoulutuskeskus 3 siirrettiin Vaasan seudulta vuonna 1942 Riihimäelle. Aliupseerikoulu pysyi Vaasassa. Ääni- ja valomittausmiehiä koulutettiin Hämeenlinnassa Täydennysmittauspatteristossa. Reserviupseerikurssit järjestettiin Niinisalossa.

Tykistön Ampumakoulussa järjestettiin maaliskuusta 1943 alkaen kursseja reservi- ja aktiiviupseereille. Monilla nuorilla reserviupseereilla oli paljon taistelukokemusta, mutta aselajin laajempi teoreettinen hallinta oli puutteellista. Ampumakoulu toimi Maaselän Ryhmän selustassa Suvi-Kumsan kylässä ja oli ainoa sotilasopetuslaitos, joka sodan aikana toimi Suomen rajojen ulkopuolella. Koulua varten perustettiin myös harjoituspatteristo. Harjoitusammuntoja olikin kursseilla runsaasti. Tiiviistä opetuksesta koostuvat kurssit kestivät 7–10 viikkoa. Suvi-Kumsan kursseilla ehti käydä 187 tykistöupseeria ennen sen toiminnan keskeyttämistä kesäkuussa 1944.

Rintamajoukoissa koulutustoiminta käynnistyi heti asemasotavaiheen alettua. Erilaisia kursseja järjestettiin runsaasti kaikista tykistön toiminta-alueista. Tykistökomentajat tekivät rintaman patteristoihin myös yllätystarkastuksia, joissa kokeiltiin valmiutta maalien määrittämiseen ja tulen nopeaan avaamiseen. Asemasodan merkittävin tykistökeksintö oli vuonna 1943 käyttöön otettu korjausmuunnin, joka helpotti tulenjohtajan toimintaa ja useiden patteristojen tulen keskittämistä samaan maaliin. Asemasodan aikana tiivistettiin myös tykistön ja kranaatinheittimistön yhteistoimintaa.