Nostaja Lapista ja Kainuusta
Puna-armeijalla oli tarkoituksenaan katkaista Suomi kahtia kapeimmalta kohtaa. Tällöin pohjoisen taistelut olisivat ratkenneet helposti, ja joukot olisivat voineet keskittyä Etelä-Suomen valtaamiseen. Suomi olisi menettänyt myös maarajan Ruotsiin.
Petsamo
Puna-armeija onnistui valtaamaan suuren alueen Petsamosta, mutta sen eteneminen syvemmälle lappiin pysäytettiin. Petsamon alueella taisteli kapteeni Antti Pennasen johtama Osasto Pennanen, johon kuului kolme komppaniaa. Osasto Pennasella oli vastassaan sodan alussa 104. vuoristodivisioona ja myöhemmissä vaiheissa 52. divisioona.
Poropartio Petsamossa 2.1.1940.
Pelkosenniemi
Pelkosenniemellä Lapin ryhmä pysäytti ja löi takaisin pisimmälle Suomen alueelle päässeet Puna-armeijan joukot. Taistelut käytiin 16.–19. joulukuuta 1939 ja niiden jälkeen vihollinen vetäytyi Savukosken kautta takaisin rajan taakse.
Pelkosenniemeltä sotasaaliiksi saatuja soittimia.
Salla
Puna-armeija 122. divisioonan tavoitteena oli edetä Sallan läpi kohti Kemijärveä ja Sodankylää jatkaen sieltä Rovaniemelle. Rovaniemeltä hyökkäystä oli tarkoitus jatkaa kohti Torniota. Kurt Walleniuksen komentamaan Lapin ryhmään kuuluneet erilliset pataljoonat pysäyttivät Kemijoella 122. divisioonan 13.1.1940, minkä jälkeen Puna-armeijan joukot vetäytyivät Märkäjärven kylään.
Suomalaisia Sallassa helmikuussa 1940.
Raatteen tie ja Suomussalmi
Suomussalmen - Raatteen kaksoissotatoimi käynnistyi 7.12.1939 puna-armeIjan 163. divisioonan edettyä Juntusrannan kautta Suomussalmen kirkolle. Suomalaisten joukkojen saatua yliotteen 28.12.1939 venäläiset perääntyivät pitkin Kiantajärven jäätä Juntusrantaan, mistä ne olivat hyökkäyksen aloittaneet. Suomalaisten sodanaikaisen arvion mukaan tuo divisioona menetti vahvuudestaan kaatuneina lähes kolmanneksen, n. 6000 miestä.
163. Divisioonan avuksi oli joulukuun lopulla tulossa Suomussalmen kirkon itäpuolelta Raatteen tietä 44. Divisioona. Suomalaisten lyötyä 163. Divisioonan alkoi tammikuun alussa hyökkäys ukrainalaisen 44. Divisioonan Iyömiseksi.
Raatteentien taistelut ovat erinomainen esimerkki suomalaisten käyttämän saarrostustaktiikan toimivuudesta. Tärkeintä oli huoltoyhteyden katkaiseminen. Sen jälkeen vihollinen sidottiin pieniin taisteluihin ja pilkottiin palasiksi keveiden joukkojen hyökkäyksillä. Suomalaiset löivät vahvasti panssarein ja tykein varustetun 44. divisioonan lähes ilman omaa tykistöä. Neuvostojoukot luottivat omiin ajoneuvoihinsa, jotka loppujen lopuksi osoittautuivat kelvottomiksi pienillä teillä lumipukuisia hiihtäjiä vastaan.
Raatteen tien taistelut päättyivät suomalaisten saavuttamaan merkittävään voittoon. Suomalaisten kannalta uhka valtakunnan katkaisemisesta kahtia oli vältetty. Suomalaiset saivat sotasaaliiksi muun muassa:
- 4822 kivääriä
- 190 pikakivääriä
- 106 konekivääriä
- 29 panssarintorjuntatykkiä
- 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä
- 43 hyökkäysvaunua
- 10 panssariautoa
- 16 ilmatorjuntakonekivääriä
- 1170 hevosta
- 260 kuorma-autoa
- 20 traktoria
- 15 moottoripyörää
- 47 kenttäkeittiötä
- 2 henkilöautoa
- yhden lentokoneen
76 K 02 -kanuunat olivat Suomussalmella panssarintorjuntakäytössä.
Sotasaalista Raatteen tieltä.
Kuhmo
Heti talvisodan alkaessa Kuhmoon hyökkäsi Puna-armeijan 54. divisioona, jonka päätavoitteena oli Suomussalmella hyökänneiden 44. ja 163. divisioonan tavoin Oulun valtaus. Suomalainen Erillinen pataljoona 14 pysäytti divisioonan hyökkäyksen Kuhmon kirkonkylän eteläpuolelle.
Suomussalmen taisteluiden ratkettua suomalainen 9. divisioona siirtyi Kuhmoon. 9. divisioona saartoi ja paloitteli Puna-armeijan 54. divisioonan joukot useisiin motteihin. Kaikkia motteja ei kuitenkaan kyetty sodan aikana tuhoamaan.
Suomalaisia ja venäläisiä sotilaita Kuhmon saunajärvellä rauhan tultua.