Nostoja Karjalan kannakselta
Kannaksen armeijan joukot torjuivat joulukuussa 1939 kaikki Neuvostoliiton läpimurtoyritykset pääpuolustusasemassa eli Mannerheim-linjalla. Puna-armeija valmisteli uuttaa hyökkäystä yli kuukauden eli joulukuun lopusta helmikuun alkuun. Helmikuussa neuvostoliittolaisten joukkojen hyökkäys johti läpimurtoon Summan itäpuolella. Kuun lopulla taisteluita käytiin Viipurin tasalla suomalaisjoukkojen taka-asemassa. Sodan viimeisinä hetkinä taisteltiin jo Viipurin esikaupunkialueella.
1920-luvulta lähtien oli ollut vallalla käsitys Kannaksesta mahdollisen sodan päänäyttämönä. Talvisodan syttyessä Puna-armeija kuitenkin hyökkäsi koko itärajan pituudelta. Karjalan Kannaksen taistelut kuitenkin poikkesivat luonteeltaan muilla rintamilla käydystä korpi- ja mottisodasta. Kannaksella suomalaiset linnoittautuivat pääpuolustuslinjalle torjumaan vihollisen hyökkäystä. Neuvostoliitto oli keskittänyt Kannakselle yhteensä n. 200 000 miehen vahvuiset joukot, joita tukivat 900 tykkiä ja 1000 panssarivaunua. Suomalaisilla oli pääpuolustuslinjalla hyökkäystä torjumassa 129 000 miestä ja ylijohdon reservinä kaksi heikosti varustettua divisioonaa.
Karjalan kannaksen merkittävimmät taistelut käytiin Taipalejoella ja Summassa. Taipale on Laatokan länsipuolella sijaitseva Mannerheim-linjan itäisin osa. Summa sijaitsee Kannaksen länsiosassa ja kuului myös pääpuolustusasemana toimineeseen Mannerheim linjaan. Mannerheim-linjan nimi syntyi ja levisi maailmalle Suomessa olleiden lehtimiesten kynistä. Suomessa nimitystä ei hyväksytty virallisesti. Puna-armeijan ensimmäisten hyökkäysten epäonnistuttua Neuvostoliiton propaganda koneisto otti nimityksen hanakasti käyttöön. Alkoi linjan ylimainostus. Todellisuudessa Kannaksen maarintamalla oli 221 betonilaitetta eli keskimäärin kaksi laitetta rintamakilometrillä.
Taipale
Suomalaisten puolustusasemat olivat Laatokan äärellä Taipaleenjoen tasalla koko sodan ajan. Täällä itäisen Kannaksen painopistesuunnassa käytiin varsin tyypillistä asemasotaa. Tähystykseltä suojaava metsä pirstoutui venäläisten tykistötulessa. Jokivarren peltojen asemista luovuttiin jo taistelujen alkuvaiheessa. Samalla menetettiin ainoat tämän suunnan betonilaitteet "Alcazar" ja "Niittykasematti".
Murrostetta ja esteitä Taipaleella.
Summa
Sotatoimien kiistattomin painopiste oli 7.12–13.2. Summan ja sen viereisen Lähteen lohkon alueella. Suomalaiset tukeutuivat päävastarinta-aseman betonista valettuihin kestolaitteisiin sekä asemien eteen panssarijoukkoja vastaan rakennettuihin kivi- ja kaivantoesteisiin. Puna-armeijan jalkaväen hyökkäykset pysäytettiin piikkilankaestein ja miinoittein, mutta panssarivaunut onnistuivat tunkeutumaan suomalaisten selustaan. 12.2. venäläiset murtautuivat asemaan. Suomalaisten vastahyökkäykset kilpistyivät rumputulessa.
Naamioitu betonikorsu Summassa.
Viipurinlahti
Viipurinlahden taistelu 1940 oli yksi talvisodan suurimmista sodan loppuajan taisteluista, joka päättyi ratkaisemattomana. Sotatoimien laajeneminen Viipurinlahdelle oli suomalaisille yllätys. Ajan sotaoppien mukaan jää muodosti "suojaavan vaipan", mikä estäisi laajat ylimenohyökkäykset talvikautena.
Suurhyökkäys Viipurinlahdella tulkittiin siis aivan liian riskialttiiksi ja käytännössä mahdottomaksi vaihtoehdoksi. Ainoastaan pieniä puna-armeijan maihinnousuyrityksiä saaristovyöhykkeellä pidettiin todennäköisinä. Lahden jäät kuitenkin kannattivat jopa panssarivaunuja, joten puna-armeijan tuliylivoima pääsi oikeuksiinsa. Sodan viimeisinä päivinä puna-armeijalaiset saivat länsirannalle jo syvän painauman.
Viipurinlahden taistelu aiheutti molemmille osapuolille suuria tappioita. Vaikka puna-armeija ei päässyt läpimurtoon rauhan tuloon mennessä, taistelut olivat jo osoittaneet, että puolustajan mahdollisuudet pysäyttää hyökkääjä olivat enää olemattomat.
On arveltu, että sisäänmurrosta olisi parissa päivässä kehittynyt läpimurto. Sodan päättyessä hyökkääjällä oli aloite käsissään kautta koko Viipurinlahden rintaman. Venäläisten sillanpääasema oli liki 10 km syvä ja 7 km leveä.
Tuhoutunut rakennus Viipurin Neitsytniemessä. Kuvattu sodan 13.3.1940.