Puna-armeijan tykistö

Talvisodassa Neuvostoliitolla oli runsaasti modernia tykkikalustoa. Tykkien määrä kasvoi sodan aikana 5600 tykkiin. Tulenkäyttö oli todella runsasta. Huippunsa se saavutti Summassa, jossa neuvostotykistö ampui läpimurtopäivänä 11. helmikuuta 150 000 laukausta. Tykkejä oli jopa 78 putkea rintamakilometriä kohti. Tulta suomalaisten asemiin johdettiin myös kiintopalloista ja lentokoneista.

Neuvostoliiton tykistön tulen tehoa heikensivät ensimmäisen maailmansodan ajalta peräisin olleet ampumamenetelmät. Tykistö ei pystynyt nopeisiin tulensiirtoihin. Ampumamenetelmänä käytettiin tulivyöryä, jossa tulta siirrettiin portaittain eteenpäin. Se soveltui yksinkertaisuutensa vuoksi massatykistölle, jonka tulta ei enää voitu tehokkaasti johtaa viestiyhteyksien ylikuormittumisen takia. Tulen teho perustui ammuttujen kranaattien runsaaseen määrään. Ammuksia ei tarvinnut säästää, koska Neuvostoliiton teollisuus pystyi tuottamaan valtavia kranaattimääriä. Vaikka ammuskulutus oli keskimäärin 230 000 laukausta päivässä, puna-armeijan komentajat saivat sodan jälkeen moitteita ammusten säästelemisestä.