Suomalaisten hyökkäys eteni nopeasti. Laatokan pohjoispuolella vanha raja saavutettiin 22. heinäkuuta.  Eteneminen jatkui Itä-Karjalaan. Hyökkäys pysäytettiin Syvärille ja osin sen eteläpuolelle. Pohjoisemmassa edettiin Maaselän kannakselle ja Rukajärvelle. Saksalaisten vastuualueella onnistuttiin etenemään vain vähän Suomen rajojen ulkopuolelle. Karjalan kannaksella hyökkäys pysäytettiin hieman vanhan rajan eteläpuolelle. Saksalaisten painostuksesta huolimatta suomalaiset eivät jatkaneet hyökkäystä Leningradiin, joka jäi kuitenkin saarroksiin saksalaisten edetessä kaupungin eteläpuolella. Hangon rintamalla käytiin pääosin asemasotaa. Joulukuun alussa puna-armeija veti joukkonsa pois ja suomalaiset etenivät tyhjäksi jääneeseen kaupunkiin. Joulukuussa 1941 suomalaisten tavoitteet rintamilla oli saavutettu, ja armeija ryhmittyi puolustukseen.  

Suomen ensisijaisena tavoitteena oli ollut vallata takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Eteneminen pitkälle vanhan rajan yli aiheutti jonkin verran vastustusta sekä kenttäjoukoissa että kotirintamalla. Kieltäytymisiäkin sotilaiden keskuudessa tapahtui, mihin vaikutti myös raskaan hyökkäyssodan kuluttavuus. Ulkopoliittisesti Suomi joutui valloitusten vuoksi vaikeaan tilanteeseen. Huomiota oli herättänyt marsalkka Mannerheimin heinäkuun alun päiväkäsky, jossa hän viittasi vuoden 1918 lupaukseen vapauttaa Itä-Karjala. Etenemistä voitiin kuitenkin perustella myös sotilaallisilla syillä: vesistölinjoja ja kannaksia olisi helpompi puolustaa kuin yhtenäistä maalinjaa. Saksan voimakkaasta painostuksesta huolimatta Suomi ei kuitenkaan suostunut katkaisemaan Muurmannin rataa eikä hyökkäämään Leningradiin.