Viestijoukot Lapin sodassa

Lapin sodan viestitoimintaan vaikuttivat pitkät yhteysetäisyydet, harva tiestö, talviolosuhteet sekä saksalaisten perääntyessään tekemät hävitystyöt. Muun hävitystyön ohella saksalaiset tuhosivat myös pylväslinjat. Lapin sodan ylimmäksi johtoportaaksi määrättiin III Armeijakunnan esikunta kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johdolla. Vaativien olosuhteiden vuoksi armeijakunnalle osoitettiin viestivoimaa määrävahvuuksiin verrattuna noin kaksinkertainen määrä. Laajimmallaan Lapin sodassa toimi syksyllä 1944 noin 10 viestipataljoonan voimat. Sodan loppukuukausien ajan keväällä 1945 viestijoukkona oli käytettävissä vain noin yksi viestipataljoona, VP 14, joka muodostui pääasiassa nuorista varusmiehistä. 

Pitkien tuhottujen tienvarsilinjojen kunnostaminen vaati runsaasti työvoimaa ja materiaalia. Koska Lapin puusto soveltui huonosti pylväsmateriaaliksi, uusia pylväitä alueelle kuljetettiin Keski-Suomesta saakka. Johtaminen keskittyi koko sodan ajan Oulun seudulle, minkä vuoksi yhteysetäisyydet venyivät sadoiksi kilometreiksi. Kenttäkaapelilinjoja voitiin käyttää vain lyhyissä tilapäisyhteyksissä. Joukkojen edetessä Tornionjokilaaksoa pohjoiseen voitiin jonkin verran käyttää hyväksi Ruotsin puolella ollutta kiinteää viestiverkkoa. 

Radion merkitys pohjoisissa oloissa oli suuri. Pitkien yhteysetäisyyksien vuoksi jalkaväkipataljoonien C-radiot korvattiin tavallisesti riittäviin yhteysetäisyyksiin soveltuvilla B-radioilla. Ilmastohäiriöt vaikeuttivat kuitenkin ajoittain lyhytaaltoyhteyksiä (HF-radioyhteys). Painavaa viestimateriaalia jouduttiin kantamaan maastossa hyökkäävän jalkaväen jäljessä. Miesten lisäksi kantamiseen käytettiin hevosia ja poroja. Erämaiden kautta koukkaavien joukkojen etenemisnopeudet poikkesivat siitä, mitä oppikirjoissa ja ohjesäännöissä edellytettiin. Eri johtoportaiden viestijoukot sitoutuivat yleensä omien viestiverkkojensa ylläpitämiseen niin tiukasti, että ne eivät kyenneet tukemaan alajohtoportaiden toimintaa totuttuja ohjesääntöjen periaatteita noudattaen.