Karjalan kannaksen vapaaehtoista linnoittamista koskevat suunnitelmat tehtiin jo keväällä 1939. Linnoittamisen työjoukkojen johtajaksi määrättiin kesäkuussa pioneeriaselajin everstiluutnantti Otto Bonsdorff. Lokakuun alkuun jatkuneen vapaaehtoisen linnoittamisen tuloksena syntyi panssarivaunujen käyttöä vaikeuttavia kivi- ja kaivantoesteitä. Pioneerien voimin oli tehty tärkeimpien hävityskohtien teknilliset valmistelut Viipuria ja Vuoksea myöten. Suojajoukkoihin kuuluvat pioneeriyksiköt täydensivät hävitysvalmiutta panostamalla eri kohteita. Hävitysvalmisteluja suoritettiin sekä rajalla että selustassa. Pioneerijoukot rakensivat kesällä ja syksyllä 1939 myös teitä ja erilaisia siltoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Panssariesteitä asennetaan kesällä 1939.

 

Suojajoukkoihin kuuluvat kolme pioneerikomppaniaa ja neljä joukkuetta perustettiin jo syyskuussa 1939. Lokakuussa sotilaspiirit perustivat reserviläisistä muut pioneerijoukot. Tammikuussa 1940 pioneeriaselajissa oli kuusi pioneeripataljoonaa ja 27 pioneerikomppaniaa. Pioneerijoukkojen ja päämajan rakennustoimiston työosastojen yhteisvahvuus oli hiukan alle 14 500 miestä. Taisteluyksiköitä olivat pioneeripataljoonat ja -komppaniat sekä erilliset pioneerijoukkueet. Divisioonien ja armeijakuntien peruskokoonpanoihin kuului kaksi pioneerikomppaniaa ja pioneerihuoltomuodostelmat. Armeijakunnat saivat lisäksi alistuksina tarvittavat tienkorjaus-, sillanrakennus- ja aurausjoukot. Erillisillä pataljoonilla oli tukenaan erilliset pioneeriosastot.

 

 

 

 

 

 

 

Tien miinoitusta Summassa 14.12.1939.