Jääkäriliike

Su 23. heinäkuuta.

Ylös klo ½ 5 ja ¼ 8 komppania seisoi

valmiina lähtöön. Tietenkin

[kapteeni] Just tuli. Valitti, ettei voi

tulla mukaan ja kehotti meitä

suorittamaan tehtävämme hyvin. Sitten marssimme

pois. Oli pilvistä, joten

aurinko ei korventanut, mutta

tarpeeksi kuuma oli muuten, joten se riitti.

Kantamuksiin ollaan taas tottumattomia.

Tunnin jälkeen olisi voitu

heittää vaatteet pois.

Sahlessa oli majuri, jolla oli muutama

sana sanottavana meille. Osoittakaa, että olette

suomalaisia, urheita suomalaisia,

kolminkertainen eläköön-huuto Suomelle.

Klo ½ 12 saavuimme Rankeen,

jossa maantie ja rautatie leikkaavat,

sateessa ja läpimärkinä

aikaisemmista kuuroista.

Puolen tunnin jälkeen saimme hyvää

keittoa kenttäkeittiöstä. (Lisäksi

meillä oli mukanamme elintarvike-,

kuorma- ja lähitaisteluvarustevaunut.) Mutta

tuskin oli III joukkue saanut ruokaa

ennen kuin juna saapui ja meidän täytyi

laittautua valmiiksi lähtöön. Siellä saatiin

tietenkin odottaa äärettömän kauan kunnes

----------------------------------------------------------------

paikat määrättiin ja vaunuihin noustiin.

Mutta miehet ottivat asian rauhallisesti

ja siirtyivät varovaisesti eteenpäin,

jotta eivät läikyttäisi keittoa.

Viimeinkin oltiin sisällä junassa

helvetillinen pakkaus mukana

ja syötiin. Ruoka maistui

tietenkin uskomattoman hyvältä.

Vahinko vain, että tyhjää [tilaa?]

oli tuskin lainkaan. Mutta se on

pikkuasia sotilaalle – varsinkin,

kun hyvän päivällisen jälkeen

sytyttää savukkeen. Bäckman löysi

tyhjän vaunuosaston, jonne minä heti

siirryin Pauligin kanssa, ja nyt istumme

täällä, juttelemme ja polttelemme sekä odotamme,

että juna jatkaa matkaa. Olemme

nyt nimittäin Mitaussa, jonne saavuimme

½ 2 aikaan. Asemalla

syömme ja juomme.

Junahenkilökunnalta sain kuulla, että juna

menee Schlampeniin, joka on Mitaun

ja Tuckumin välissä. Luultavasti aiomme sinne. Klo 3

eteenpäin kohti Tuckumia. ½ 6 aikaan

pysähdyimme Schlampenissa ja jatkoimme

lyhyen tauon jälkeen ilman tornistereita

teitä pitkin pohjoiseen päin.

Miellyttävää seutua verrattuna

luhtamaihin Gallingissa. Olen luona

pidimme pitkän kahvitauon, jolloin

----------------------------------------------------

sain istua harmaakivipaadella. Se oli

jotenkin omituista. Sillä välin saapuivat

tornisterimme hevoskyydillä ja

meidän täytyi kantaa niitä itse eteenpäin.

Klo 9 aikaan saavuimme vihdoin

Eckendorfin kautta Saleen, ja siellä

yövyimme. Koko komppania

majoittui suurelle tallivintille.

Joillain ryhmänjohtajille (mukaan lukien

minä) oli onnea päästä suureen mökkiin,

samaan rakennukseen, jossa luutnantit asuivat.

Miltä tuvassa näytti, on helppo

kuvitella! Parasta koko

päivänä oli kuitenkin Salessa

saada peseytyä kaivolla ja saada

kuivat vaatteet ylle.

 

Ma 24.–ti 25. heinäkuuta. Herätys klo 7, klo 9 jalkatarkastus ja klo 10

kivääritarkastus. Nyt makoilemme

(ryhmänjohtajat) suuressa varjoisassa puutarhassa ja

lepäilimme. Saisipa pysyä täällä

eikä tarvitsisi palata Gallingiin.

Puolenpäivän jälkeen, kun taas olimme täällä,

huusi Jernström minulle ja

ilmoitti, että hän menee Bonsdorffin

ja minun sekä kahden ryhmän kanssa

etulinjaan hyökkäykseen.

Yksityiskohtia ei vielä tiedetty. Jotkin

muutkin ryhmänjohtajat saivat joukkueen-

johtajalta määräyksen etulinjaan.

-------------------------------------------------

Jonkin aikaa myöhemmin saimme kuulla

seuraavaa: venäläisten päälinja on

5 km päässä saksalaisista. Venäläisten

”eteentyönnetty asema”^x) on

900 m päässä saksalaisista.

Hyökkäisimme yhdessä Jäg 1 (täydennysjoukko)

kanssa tuohon etuvartioasemaan

ja sitten etenemme noin kilometrin

metsään, kun muut joukot

tuhoavat venäläisten asemat.

Sitten kaikki vetäytyisivät

takaisin. Mutta ei tiedetä, kuinka luja

venäläisten etuvartioasema on.

Etummaisissa joukoissa tulevat II, III ja I

komppania sekä Savonius Jaatisen kanssa,

Mandelin Forsmanin kanssa ja

Jernström Bonsdorffin ja minun kanssa.

Klo 4 ¼ lähti komppania laulaen liikkeelle. Minun

ryhmässäni oli 7 miestä: Andersson, Bergman,

Ekvall, Bergström, Mottonen, Ainasoja

ja Vanninen. Marssimme

Eckendorfin kautta länteen päin joitain kilometrejä

Schule Eckendorfiin, jossa ensimmäinen

komppania oli. Pienen tauon jälkeen

jatkoimme yhdessä etelään

kiertäen harju, Olen kautta, yli peltojen

ja niittyjen, tallattiin viljapeltoja,

tehtiin pitkä mutka etelään ja

saavuttiin klo 9 aikaan pääsidonta-

paikalle Rekkeen. Täällä saimme levätä.

^{x) jonka saksalaiset aikaisemmin rakensivat}   

----------------------------------------------------

Pioneereille jaettiin piikkilankasaksia

ja jääkäreille käsikranaatteja.

Tasan klo 11 [23] marssimme taas. Minun

ryhmäni jaettiin II Joukkueeseen (I Komppania)

ja itse sain käskyn seurata

joukkueen luutnanttia. Puolen tunnin päästä

tulimme saksalaisten linjaan

Zirulin luona ja marssimme sitten

noin kilometrin pohjoiseen

Schmardeniin pitkin tietä, joka kulki

suoraan ampumahaudan taitse.  Venäläisten

etuvartioasema sijaitsi metsäniemekkeen

ympärillä hevosenkengän muotoisena ja sen halkaisi

maantie Eckendorf – Schmarden –

Schlok. Oikealla

tiestä hyökkäsivät Jäg 1 ja pioneerit,

vasemmalla joukkoja L.J.K 28:sta

(L.J. B. 29:stä). Jäg 1:llä oli etu-

linjassa I komppania (2 joukkuetta), III komppania (3 joukkuetta)

ja I komppania (2 joukkuetta). Jokaisen komppanian

alue oli noin 200 metriä.

IV komppania on oikean

siiven takana reservissä.

------------------------------------------------------------------

Tein tilanteesta karttaluonnoksen.

Joukot opastettiin läpi

piikkilankojen useissa luutnantin

ja minun etsimistä kohdista, sillä

Landsturm-joukoilla ei ollut aavistustakaan,

missä aukkokohdat olivat. Sitten sain

kierrellä luutnantin kanssa kaikkialla

katsomassa, että ampumalinja tuli

kuntoon ja kaikille teroitettiin:
”yhteys vasempaan” ja tunnussana ”Achen”.

Olimme edenneet ehkä 100 metriä,

kun yhtäkkiä putosi kymmenkunta ammusta

vasemmalle sivustalle maantien viereen. Eteenpäin

vaan, mutta muutama silmänräpäys myöhemmin

puhkesi kova kiväärituli koko linjan

leveydeltä, ja kuulat viuhuivat ympärillämme. 

Venäläiset ampuivat kuin riivattuina. Olen aikaisemmin

toki ollut rumputulessa, mutta

nyt siihen lisäksi pirunmoinen konekiväärien

ja jalkaväen tulitus. Sitä on mahdotonta

kuvailla. ”Mars, mars”, alas

vatsalleen veteen, kaikkialla räjähtelivät

srapnellit, missä 3-4 miestä aikaisemmin

juoksi, oli nyt suuri kranaattikuoppa,

kuulat kirjaimellisesti ulvoivat ohi ja

siellä täällä teki joku kuperkeikan ja

jäi makaamaan. Eteenpäin, eteenpäin! Kun

lähestyimme venäläisten asemia,

avasimme tulen ja ryntäsimme hurraten

heidän kaivantoihinsa läpi käsikranaattisateen.

---------------------------------------------------------------

Hetkeä aikaisemmin olivat

venäläiset jättäneet asemansa ja ampuivat

meitä nyt metsänreunasta 200 metrin

päästä. Eteenpäin, eteenpäin! Ja lähes

kuolemanväsyneinä seurasimme perässä ja tunkeuduimme

soiseen, sysimustaan metsään.

Ryömin vähän pidemmälle

ottamaan selvää venäläisten uudesta asemasta.

Saksalaiset eivät tunteneet

varustusta, joka sijaitsi 500 m

metsänreunasta. Mutta nyt oli

kaameaa olla yksin metsässä.

Kuulat vinkuivat ympärillä, suuria puunrunkoja

kaatui kumoon kranaattitulessa,

ja pellolla salamoi

srapnellituli. Kun palasin,

olin tietenkin lähellä

joutua saksalaisten ampumaksi. He

olivat sillä välin vetäytyneet

metsästä. Vähän ajan kuluttua tuli käsky

vetäytyä takaisin. Suuri osa

saksalaisista oli pelkurimaisia, eikä kestänyt

kauan ennen kuin he kaikki olivat häipyneet

muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ja

haavoittuneet huusivat turhaan apua. Kaikki

suomalaiset sen sijaan auttoivat haavoittuneita pois

ja usein näki paareja kantamassa

vain suomalaisia. Klo 2 aikaan olimme taas

omilla linjoilla. Tykistötuli jatkui

yhä samalla voimalla, ja

---------------------------------------------------

venäläiset ampuivatkin hyvin. Useita

kranaatteja putosi kaivantoihin ja suojiin

levittäen tuhoa. Mutta

siihen oli jo totuttu. Hiljalleen

tulitus väheni ja aloin

Jernströmin kanssa ottaa selvää

pojistamme. Tulos: Kinnunen, merimies

minun ensimmäisestä ”korpraalikunnastani” kuollut,

Fält (kokki) kadonnut, ja haavoittuneet:

1) Takkula (kuula vasemmassa reidessä), 2)

Kokkila (sormi pois), 3) Lindekvist

(oikea olkapää), 4) Bergström, yksi

parhaista ja taitavimmista miehistäni (ammuttu

selkään vetäydyttäessä), 5) Saario

(pistimenhaava poskessa), 6) Tenhunen

(puolihullu), 7) Kunttu, 8) Andersson

(sormi halki ammuttuna). Hän oli

ottanut ensimmäisen vangin.

Kaiken aikaa kannettiin kaatuneita ja haavoittuneita, ja

joitain sanitäärejä oli jopa vielä

taistelukentällä. Kaikkiaan löytyi

asemia jättäessämme 10 kaatunutta

ja lähes 100 haavoittunutta. Vankeja oli

otettu 16. Klo 5 aikaan marssimme

pois. Kymmeli, Weidermann,

Harald ja minä kantaen Takkulaa

paareilla, jotka nopeasti kasasin kokoon.

Meidän täytyi palata samaa pitkää

reittiä, ja saavuimme klo 8 aikaan Saleen

niin väsyneinä, että koko kehoa

---------------------------------------------------

särki. Haraldin kanssa jatkoin

vielä joelle ja kylmä

vesi piristi taas. Sitä paitsi

Vickström oli hankkinut

viiniä ja muutama pullo mieheen

maistui hyvin. Nälkäisiä ei oltu.

Koko päivä nukuttiin. Illalla

olimme kaikki ylhäällä, nuotio paloi

keskellä pihaa, laulettiin ja pelättiin,

tanssittiin ja [?] ja joku kertoi

kokemuksistaan. [Luutnantti] Basse

kutsui komppanian koolle ja

kiitti meitä. Olimme hoitaneet tehtävämme

hyvin. Samalla hän lausui

kaikkien upseerien (jääkäreiden) sekä

kenraaliluutnantti v. Wynekenin kiitokset.

Kaikki olivat ihailleet meitä. Kun

hyökkäsimme, kuljetimme samalla

puhelinta mukanamme ja [luutnantti] Basse

odotti kärsimättömästi, että kuulisi meistä.

Ensimmäinen viesti kertoi,

että pioneerit koko ajan

kulkivat [?] etummaisina, toinen viesti samoin.

Basse kertoi itse, että hänen

piti laskeutua istumaan.

Erään upseerin oli täytynyt pidätellä

joitakin pioneereja, jotteivat he

etenisi liian pitkälle, kun taas

keppiä hän oli käyttänyt ajaakseen

muutamia saksalalaisia arkajalkoja eteenpäin.

----------------------------------------------

Mutta täytyy muistaa, että

saksalaiset eivät olleet vanhoja aktiivijoukkoja.

Erityisesti saimme kiitosta siitä,

että olimme auttaneet saksalaisia haavoittuneita

 

Ke 26. heinäkuuta. Klo 7 kiväärin puhdistus ja myöhemmin

tarkastus taisteluvarustuksessa.

Loppupäivä levättiin. Jaatinen

[meni] Tuckumiin muutaman miehen

kanssa hautaamaan Kinnusen.

Illalla ilonpitoa, laulua ja musiikkia.

Oli mukava päivä. Voisimmepa

jäädä tänne vähäksi aikaa.

Millaista seutua! Kuivaa ja kaunista,

aivan kuin kotona maalla.

Kirjoitan tähän vielä

prikaatikäskyn, jonka Basse luki.

 

Verst. 29 gem. Landw. Brigade                          St. G, den 25.7.16

Ia Nr 921/16

Prikaati-käsky

1) Tiedoksi kaikille joukoille:

yöllä 24/25 VII, saavutti

I/L.R.28, Res. Jäger 1, 2) Res. Pion. Btl 34

sekä Pioneerikomppania Jääkäripataljoonasta 27

tykistömme tehokkaalla

tuella päättäväisesti

-----------------------------------------------------------------

suuren menestyksen.

Ilmaisen johdolle ja joukoille

parhaimman tunnustukseni.

Vangittuja venäläisiä: 1 aliupseeri, 15 miehistön jäsentä

Vihollinen kärsi raskaita tappioita.

2) –  –  –

3) –  –  –  –  –  –

                             Wyneken

                             Generalleutnant

T. d. K.

         X (olärdigt)

Hauptmann u. Adjutant

_____

Lehdistä löytyi seuraavaa:

Deutscher Heeresberich

Grosses Hauptquartin 26. Juli

                             Amtlich.

Östlicher Krigschauplitz

Heeresgruppe des

Generalfeldmarchalls v. Hindenburg

Riiasta länteen tunkeutui

tiedusteluosasto venäläisten

asemiin ja tuhosi sen.

Se ei ollut paljon.

--------------------------------------------------------------------

23 juli

½ 5 upp och ¼ 8 stod kompaniet

färdigt att rycka ut. Naturligtvis

kom Just, beklagade sig att han ej kunde

komma med samt uppmanade oss att

göra vår sak bra. Därpå marscherade

vi av. Det var mulet så man ej

blev (?) alldeles stekt av solen, men

hett hade man nog så det förslog.

Man är ju ovan vid packning igen.

Efter en timme skulle man ha

kunnat vrida av kläderna. Vid

Sahle stad majoren och hade några

ord att säga oss. Visa att ni äre

finnar, tappra finnar, hast höjde

ett trefalldigt leve för Finland.

½ 12 anlände vi till Ranke, den punkt

där chausseén skäres an järnvägs-

linjen, i regn och genomblötta av

några tidigare försvanliga skurar.

Efter ½ timme fick vi en härdig

soppa från fältköket. (Dessutom

ha vi med oss Lebensmittel, Pack-

och Nahkampfmittelwagen.) Men

knappt hade III Zuget fått mat,

förrän tåget kom och vi måste

sätta oss i rörelse. Där fick man na-

turligtvis vänta oändligt länge tills

-------------------------------------------------------

platsen bestämts och vagnarna fåtts

upp. Men man tog saken med jämn

mod och rörde sig försiktigt fram-

åt för att ej spilla ut maten.

Slutligen var man inne, fick

den infernaliska packningen av

sig och åt. Det smakade natur-

ligtvis alldeles otroligt bra. Ska-

da bara att man knappt har

en tom ??? på sig. Men det är

en småsak för en soldat, i synnerhet

när man efter en god middag

tänder en cigarr. Bäckman upptäckte

en tom avdelning, dit jag strax flyt-

tade med Paulig och nu sitta vi

här, språka och röka samt vänta

att tåget skall gå vidare. Vi äre

nämligen nu i Mitau, dit vi kom

½ 2 tiden. På stationen ska vi försett 

oss med mat och dryck. Av en ???

tågpersonalen fick jag höra, att tåget

går till Schlampen, mellan Mitau

och Tuckum. Troligtvis skola vi dit. Kl 3

vidare mot Tuckum. ½ 6 tiden stan-

nade vi i Schlampen och fortsätte ef-

ter en kort paus, utan tornister, längs

chausséen och landsväg norrut.

Härliga trakten jämförda  med

sumperna i Galling. Vid Ole hade

vi en länge kaffepaus, där jag

--------------------------------------------------------

fick sitta på en gråstenshäll. Det var

något ovanligt. Under tiden anlände

våra tornister med hästar och vi

måste sedan själv bära dem vidare.

9-tiden anlände vi slutligen till

Sale, genom Eckendorf och där

??? vi over natten. Hela kompaniet

inkvarterades på en stor stallvind,

några Grpf. hade turen (däribland

ego) att komma i en stor stuga, i sam-

ma byggnad där löjtnanterna bo.

Hur där i stugan ser ut, är lätt

att tänka sig! Det bästa på hela

dagen var ändå, att sedan i Sale

få tvätta sig vid brunnen och få

torra kläder på sig.

 

M24 – T25 juli. Väcktes 7, 9 fotappell och 10 Ge-

wehrappell. Nu ligga vi en massa

Grpf. i en stor skuggig trädgård och

vila oss. Skulle man få bli här och

ej behöva återvända till Galling. Ef-

ter middagen då vi egen ligga här

ropade Jernström på mig och under-

rättade att han med Bornsdorff och

mig samt två grupper skall gå i

första staffeln (linjen) vid angrep-

pet. Detaljer vet man ej ännu. Några

andra Grpf. blev också av sina Zug-

führer bestämda till första linjen.

 

---------------------------------------------------

Någon timme senare fick vi höra föl-

jande: Ryssarnas huvudlinje är på

5 km avstånd från tyskarna. En

rysk ”Vorgeschehene Stellung”^x) ligger

på en 900 m avstånd från tyskarna.

Vi skola tillsammans meg [med] Jäg 1 (ersatz)

storma denna förpostställning

samt sedan gå ungefär 1 km in i

skogen, medan andra staffeln

förstör ryssarnas förskansningar.

Därpå skola alla draga sig till-

baka. Man vet ej alls huru stark

ryssarnas förpostställning är. I

främre staffeln kommer II, III och I

kompanier, samt Savonius med Jaa-

tinen, Mandelin med Forsman samt

Jernström med Bonsdorff och mig.

4 ¼ ryckte kompaniet sjungande ut. I min

grupp hade jag 7 man: Andersson, Berg-

man, Ekvall, Bergström, Mottonen, Ainas-

oja och Vanninen. Vi marscherade genom

Eckendorf västerut några kilometer

till Schule Eckendorf, där första kom-

paniet låg. Efter ett kort uppehåll

fortsatte vi tillsammans söderut

omkring höjden, genom Ole, över åkrar

och ängar, nedtrampade sädesfält,

gjorde en lång krok söderut och an-

lände 9-tiden till huvudförbands-

platsen Rekke. Här fick vi vila. Det

^{x) som tyskarna i tiderna byggt [?]}

------------------------------------------------------

delades ut ”Drahtscheren” åt pionierer-

na och handgranater åt jägarna.

Precis kl 11 marscherade vi ut. Min

grupp fördelades på II Zuget (I komp.)

och själv fick jag orden att följa med

Zugets löjtnant. Efter en halv tim-

me anlände vi till tyskarnas linja

vid Ziul och marscherade sedan

ungefär en kilometer norrut till

Schmarden längs vägen som går

strax bakom skyttegraven. Ryssarnas

förpoststellning går omkring skogs-

halvön i hästskoform och klyves

av landsvägen Eckendorf – Schmar-

den – Schlok. Till höger om chaus-

sien angripa Jäg 1 och pioniererna,

till vänster truppen från L.J. K 28

(L.J. B. 29) Jäg 1 ha i främs-

ta linjen II komp (2 Zug) III komp (3 Zug)

och I komp (2 Zug). Varje kompani har

en utsträckning av ungefär 200 m.

IV K. är bakom högra

flygeln i reserv.

----------------------------------------------------------------------------------

Jag uppfattade läget enligt skissen jag

nitat. Trupperna fördes igenom tagg-

tråden på flere ställen löjtnanten

med mig sökte upp, ty landstorma-

rena hade ej en aning om, var öpp-

ningarna var belägna. Sedan fick

jag luffa med löjtnanten överallt

för att se att skyttelinjen blev ord-

nad och åt alla inpräntades: ”An-

schluss links” och parollen ”Achen”.

Vi hade kanske kommt några 100-m framåt,

då det plötsligt föll några 10-tal skott

på vänstra flygeln vid chausseén. Framåt

bara, men några ögonblick senare bra-

kade lös en häftig gevärseld längs hela

linjen, och kulorna vislade omkring oss. Rys-

sarna skjöts som besatta. Tidigare har

jag ju varit med om ”Trommelfeuer”, men

lägg därtill en djävulsk maskingevärs och

infanterield. Det är omöjligt att beskri-

va det. ”Auf marsch, marsch”, ned på

magen i vattnet, överallt blixtrade

schrappneller, där 3-4 man tidigare sprun-

git, var nu ett stort granathål, ku-

lorna formliga tjöta förbi en och här

och där gjorde en en kullerbytta och

blev liggande. Vorwärts, vorwärts! Då vi

närmade oss ryssarnas ställning, öpp-

nade vi eld och trängde med hurra

in i deras gravar, genom handgranatreg-

-----------------------------------------------------

net. Några ögonblick tidigare hade

ryssarna lämnat dem och beskjuts

oss nu från skogsbrynet en 200 m läng-

re borta. Vorwärts, vorwäts, och nästan

dödströtte följde vi efter och trängde

in i den sumpiga, becksvarta skogen.

Jag kröp ett stycke längre in, för att

fastställa ryssarnas nya ställning.

Den känna tyskarna ej alls till en

utbyggd ställning på en 500 m. av-

stånd från skogsbrynet. Men nu var

det kusligt ensamma i skogen. Kula-

na ??? omkring en, stora trädstam-

mar fölls omkull, träffade av gra-

nater och på fältet syntes blixt vid-

blixt av schrappnellen. Då jag åter-

vände, höll jag naturligtvis på att

bli nedskjuten av tyskarna, vilka

under tiden dragit sig ut från sko-

gen. Efter en tid kom det befel [befäl]

att draga sig tillbaks. En stor del

av tyskarna var fega, och det dröjde

ej länge, förrän alla var försvun-

na, med några undantag, och de så-

rade ropade förgäves på hjälp. Alla

finnar däremot hjälpte sårade bort

och ofta såg man bårar, ??? av

endast finnar. 2-tiden var man inom

egna linjen igen. Artillerielden fortgick

alltännu med samma häftighet, och

------------------------------------------------------

ryssarna skjöta alldeles utmärkt. Flere

granater slogs in i graverna och ”Unter

standen” och spridde förödelse. Men

det var man redan så van vid. Små-

ningom minskades elden och jag bör-

jade med Jernström taga reda på

våra pojken. Resultatet: Kinnunen, sjöman-

nen från mitt första ”Korporalschaft”, död,

Fält (kocken) vermisst samt sårade:

1) Takkula (kula i vänstra låret) 2) Kok-

kila (ett finger borta) 3) Lindekvist

(högra skuldran) 4) Bergström, en av

mina bäst och duktigaste, (skott i

ryggen, vid återtåget) 5) Saario (ba-

jonettsår på i kinden) 6) Tenhunen

(halvgalen) 7) Kunttu 8) Andersson

(ett finger genomskjutet. Det var

han som tog den första fången. Det

bars hela tiden döde och sårade och

några sanitärer vara t. o. m. ännu

ute på fälten. Inalles fanns det

då vi lämnade ”Stellungen” en 10 döda

och närmare 100 sårade. Fångar hade

tagits 16. Ungefär 5-tiden marsche-

rade vi bort. Kymmeli, Weidermann, Ha-

rald och ego med Takkula på en

bår som jag helt hastigt slagit ihop.

Vi måste återvända samma långa

väg och anlände 8-tiden till Sale

så trötta, att varje del på kroppen

------------------------------------------------

värkte. Med Harald fortsatte jag

ännu med till ån och kallt

vatten piggade upp en igen. Dessu-

tom hade Vickström anskaffat

vin och några flaska per man

smakade nog. Hungrig var man ej.

Hela dagen sov man. På aftonen

vara alla uppe, en eld brann mitt

på gården, det sjöns och spelades,

dansades och [?] och en berätta-

de sina upplevelser. Basse sam-

mankallade kompaniet och tac-

kade oss. Vi hade gjort vår sak

bra. Samtidigt framförde han

alla officerarnas (jägare) samt

generalleutnant v. Wynekens tack.

Alla hade de beundrat oss. Då

vi stormade, förde vi samtidigt

telefon med oss och Basse vän-

tade otåligt att få höra något

om oss. Den första ”Meldungen” in-

nehöll att pioniererna hela tiden

[?] främst, andra likaså [?].

Basse berättade själv, att han

höll på att falla och sitta. En

av officerarna hade måst hålla

några pionieren fast, för att de

ej skulle gå för långt medan

han använde käpp för att driva

några fega tyskar framåt.

----------------------------------------------

Men man måst komma ihåg att

det ej var gamla aktiva tyska trup-

per. Särskilt bleva vi tackade för

att ha hjälpt sårade tyskar i

 

O. 26 juli. Kl. 7 Gewehrreinigung och senare

appell med stormutrustning. Resten

av dagen vilade man sig. Jaatinen

??? till Tuckum med några

man, för att begrava Kinnunen.

På aftonen skämt, sång och musik.

Det var en härlig dag. Skulle

vi få stanna här en tid. En

sådan trakt! Torrt och vackert, all-

deles som man vara hemma på lan-

det. Här skall jag ännu nedskriva

det brigade befel, Basse i går läste upp.

 

Verst. 29 gem. Landw. Brigade                          St. G, den 25.7.16

Ia Nr 921/16

Brigade-Befehl

1) Allen Mannschaften bekannt zu gehen:

in der nacht vom 24/25 VII, führte ein

von I/L.R.28, Res. Jäger 1, 2) Res. Pion. Btl 34

und Pionier-Kompanie Jäger 27 mit

wirkungsvollsten Unterstützung durch

unsere Artillerie ausgeführter forsch

-------------------------------------------------------------------

Vorstors zum vollen gewallten Er-

gebnis. – Führer und Truppe spreche

ich meine beste Anerkenung aus.

Gefangene Russen: 1 Uoff., 15 Mann

Regt 440. – Feind hat schwere Verluste.

2) –  –  –

3) –  –  –  –  –  –

                             Wyneken

                             Generalleutnant

T. d. K.

         X (olärdigt)

Hauptmann u. Adjutant

                             _____

I tidningarna fanns följande:

Deutscher Heeresberich

Grosses Hauptquartin 26. Juli

                             Amtlich.

Östlicher Krigschauplatz

Heeresgruppe des

Generalfeldmarchalls v. Hindenburg

Westlich von Riga drungen Er-

kundungsabteilungen ein russische

Vorstellung ein und Zerstörten sie.

Det var ej mycket.

-----------------------------------------------------------------------