Optinen lennätin autonomisessa Suomessa
Optinen lennätin oli käytössä myös Venäjän keisarikunnassa. 1820- ja 1830-luvuilla Pietarista rakennettiin useita lennätinlinjoja muun muassa Pähkinälinnaan, Kronstadtiin ja Tsarskoje Seloon. Vuonna 1839 valmistui linja Varsovaan, jonne 45 merkin viesti kulki Pietarista 22 minuutissa.
Krimin sodan uhatessa Suomenkin rannikkoja rakennettiin vuosina 1854-1856 optinen lennätinlinja ensin Kronstadtista Hankoon ja myöhemmin edelleen Uuteenkaupunkiin. Linja palveli erityisesti Venäjän laivaston yhteystarpeita.
Maston yläpäässä olevaan lipputankoon nostettiin kangaspallo merkiksi siitä, että lennätin aloitti toimintansa. Viestiä pidettiin näkyvissä niin kauan, että seuraava asema toisti sen. Jos näkyvyys oli huono esimerkiksi sumun takia, kiireelliset viestit välitettiin eteenpäin veneellä tai hevosella. Tärkeimmillä asemilla oli varmuuden vuoksi aina valmiina mies hevosineen toimittamaan sanoma lähimmälle postiasemalle. Hyvän näkyvyyden vallitessa viesti kulki Hankoniemestä Kronstadtiin noin 15 minuutissa.
Vain sotilaalliseen käyttöön tarkoitetut lennätinasemat purettiin Krimin sodan päätyttyä vuonna 1856. Lennättimen merkityksestä kertoo kuitenkin se, että uuden sodan uhatessa 1876–1877 tiedusteltiin uudet asemien paikat optista lennätinlinjaa varten Terijoelta Uuteenkaupunkiin.
Lennätin
1800-luvun alkupuolella opittiin tuntemaan elektroniikan perusilmiöitä, joiden perusteella tehtiin monia viestitekniikan tärkeimmistä keksinnöistä. Lyhyisiin ja pitkiin sähköimpulsseihin perustuvan lennättimen kehitti yhdysvaltalainen Samuel Morse vuonna 1837. Muita lennättimen kehittäjiä olivat muun muassa englantilainen Charles Wheatstone ja ranskalainen Émile Baudot. 1800-luvun puolivälissä saksalainen Siemens & Halske alkoi valmistaa morsekoneita, jotka yleistyivät Euroopassa nopeasti.
Autonomisen Suomen ensimmäinen lennätinlinja valmistui Pietarista Helsinkiin vuonna 1855. Päätelaitteina olivat pääasiassa morsekoneet. Linjaa ei rakennettu lyhintä tietä etelärannikkoa pitkin, vaan se kulki sisämaassa Viipurin, Lappeenrannan, Kouvolan, Orimattilan, Mäntsälän ja Tuusulan kautta. Näin linja oli paremmin suojassa mahdollisen vihollisen maihinnousun varalta. Samana vuonna yhteyttä jatkettiin Mäntsälästä Hämeenlinnan kautta Turkuun. Muutaman vuoden kuluessa lennätinverkko oli laajentunut kattamaan lähes koko maan. Ensimmäinen lennätinkaapeli Suomesta Ruotsiin laskettiin vuonna 1869.
Lennätinlaitos rakennettiin Suomeen ainoastaan sotilaallisia [SF3.1][HJ3.2]tarkoituksia varten. Aluksi vain venäjänkieliset sähkösanomat olivat sallittuja. Pian käytännöt kuitenkin muuttuivat sallivammiksi.
Lennätinlaitos rakennettiin Suomeen alunperin venäläisten sotilaallisiin tarkoituksiin. Aluksi vain venäjänkieliset sähkösanomat olivat sallittuja. Pian käytännöt kuitenkin muuttuivat sallivammiksi ja ensimmäinen sähkösanoma lähetettiin suomen kielellä 9.4.1862 Turusta Helsinkiin. Viesti oli onnentoivotus Elias Lönnrotille hänen 60-vuotispäivänään.
Puhelin
Puhelimen idean esitti saksalainen Philipp Reis jo vuonna 1861, mutta ensimmäisenä toimivan puhelimen teki tunnetuksi skotlantilaisamerikkalainen professori Alexander Graham Bell vuonna 1876. Italialainen Antonio Meucci oli rakentanut toimivan puhelimen jo aikaisemmin, mutta toisin kuin Bell hän ei hakenut laitteelle patenttia. Muita puhelimen kehittäjiä olivat muun muassa Elisha Gray, Werner Siemens ja Lars Magnus Ericsson.
Ensimmäiset puhelimet tuotiin Suomeen jo 1870-luvun lopulla ja ensimmäiset puhelinlaitokset perustettiin Turkuun ja Helsinkiin vuonna 1882. Suomen puhelintoiminnan isänä pidetään Daniel Johannes Wadénia (1850–1930), jonka aloitteesta Helsingin ensimmäinen puhelinverkko rakennettiin. Wadén oli toiminut vuosina 1871–1883 lennätinvirkailijana.
Kipinälennätin eli radio
Lennätin ja puhelin olivat pitkään sidottuja rakennettuihin kaapelilinjoihin. 1800-luvun lopulla havaittiin sähkömagneettisten kenttien olemassaolo ja tehtiin kokeita radioaaltojen lähettämiseksi ja vastaanottamiseksi. Italialainen Guglielmo Marconi onnistui vuonna 1896 yhdistämään keksinnöistä toimivan langattoman lennättimen – radiolähettimen ja vastaanottimen. Samoihin aikoihin venäläinen fyysikko Alexander Popov sai valmiiksi oman langattoman lennättimensä. Marconin laitteelle myönnettiin patentti Englannissa vuonna 1897. Fysiikan Nobel-palkinnon hän sai yhdessä saksalaisen Karl Ferdinand Braunin kanssa vuonna 1909.
Suomessa ensimmäisen radioyhteyden järjesti Popov vuonna 1900 avustaessaan Suursaaren rannassa karille ajaneen venäläisen sota-alus Apraksinin pelastusoperaatiossa. Yhteys muodostettiin aluksi Kotkan edustalla sijaitsevan Kuutsalon saaren ja Suursaaren välille. Myöhemmin Kuutsalon asema siirrettiin mantereelle Kotkaan. Ensimmäinen kiinteä radioyhteys rakennettiin vuonna 1906 Maarianhaminan ja Bogskärin majakan välille.