Suomen itsenäistyminen
Venäjän keisarivalta kaatui kevään 1917 vallankumouksessa, jolloin Suomessa alkoi voimistua ajatus itsenäistymisestä. Itsenäistymistunnusteluihin kielteisesti suhtautuneen Venäjän väliaikaisen hallituksen kukistuttua bolsevikkien lokakuun vallankumouksessa Suomen eduskunta hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen 6.12.1917.
Suomessa oli vuoden 1917 lopulla noin 40 000 venäläistä sotilasta. Neuvosto-Venäjän tunnustus itsenäistymiselle oli tärkeä ja sen Suomi sai 4.1.1918. Samana päivänä Suomen tunnustivat Suomi ja Ranska, Venäjän kanssa rauhasta neuvotteleva Saksa pari päivää myöhemmin.
Porvarilliset puolueet olivat saaneet syksyn 1917 vaaleissa enemmistön eduskuntaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajotettua kesällä eduskunnan. Hajottaminen oli johtunut valtalaista, jolla suomalaiset julistivat eduskunnan Suomen ylimmäksi vallanpitäjäksi. Itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle antoi P.E. Svinhufvudin johtama porvarillinen senaatti, joka toimi myös itsenäisen Suomen ensimmäisenä hallituksena 27.5.1918 asti. Sisällissodan aikana hallitus toimi Vaasassa.
Sisällissodan taustat ja tapahtumat
Vuoden 1917 lopulla Suomi oli vahvasti jakautunut porvarilliseen ja sosialistiseen leiriin. Suomi oli itsenäistynyt vallankumouksellisesta Venäjästä porvarillisenemmistöisen eduskunnan ja senaatin johdolla. Suomessa oli kuitenkin edelleen 40 000 venäläistä sotilasta, joihin myös kumoukselliset suomalaiset olivat yhteydessä. Työväen vallankumoukselle oli kuitenkin myös kotimaisia sytykkeitä. Yhteiskunnalliset jännitteet yhdistettynä poliittisten mahdollisuuksien parantumiseen mahdollistivat radikalisoitumisen, joka johti lopulta aseelliseen toimintaan.
Sekä suojeluskuntien että punakaartien juuret olivat jo vuoden 1905 suurlakossa. Vuoden 1917 aikana niitä perustettiin kiihtyvällä vauhdilla. Suojeluskuntien organisoinnissa oli mukana myös Saksasta ennen pääjoukkoa saapuneita jääkäreitä. Vuoden 1918 tammikuun lopulla suojeluskuntalaisia oli noin 40 000, mutta kiväärejä riitti vain 9000 miehelle. Punakaartilaisia oli noin 30 000 aseistuksenaan 15 000 kivääriä. Suojeluskuntalaisille kiväärejä toimitettiin Saksasta, punakaartille Venäjältä. Venäläisiä sotilaita Suomessa oli vielä noin 20 000, mutta määrä väheni edelleen talven kuluessa.
Helsingissä nostettiin 26.1. punainen lyhty työväentalon torniin vallankumouksen alkamisen merkiksi. Etelä-Suomen alue jäi nopeasti pääosin punaisten hallintaan, ja valkoisten voimat keskittyivät Pohjanmaalle. Aamuyöllä 28.1. valkoiset aloittivat Etelä-Pohjanmaan venäläisten varuskuntien riisumisen aseista. Samana päivänä senaatti ilmoitti sanomalehdissä suojeluskuntien olevan hallituksen joukkoja, joita komensi kenraali Mannerheim. Varuskunnista saaduilla aseilla oli suuri merkitys valkoisille. Kiväärien ja konekiväärien lisäksi saatiin 37 tykkiä. Suojeluskunnista pystyttiin muodostamaan valkoinen armeija.
Helmikuun puoliväliin asti sotatoimet olivat hajanaisia ja paikallisia kahakoita. 18.2 saatettiin valkoisella puolella voimaan yleinen asevelvollisuus ja jääkärit saapuivat Vaasaan 25.2. Heistä saatiin asevelvollisuusarmeijalle päteviä kouluttajia ja johtajia.