YYA-Suomesta
EU-Suomeen

1970-luvulta 1990-luvulle

 

 

Kohti Euroopan Unionia

Suomi korosti ulkopolitiikassaan puolueettomuuttaan ja pyrki pysyttelemään suurvaltojen ristiriitojen ulkopuolella. YK:n turvallisuusneuvoston jäsenenä Suomi oli ollut vuosina 1969–1970. Suomen puolueettomuuspolitiikka ja asema idän ja lännen välissä huipentui vuonna 1975 Helsingissä järjestettyyn Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiin (ETYK).

Vielä vuonna 1983 Suomen ja Neuvostoliiton välistä YYA-sopimusta jatkettiin 20 vuodella. Neuvostoliitto kuitenkin hajosi lopulta vuonna 1991. Maiden välisiä suhteita yli 40 vuotta määritellyt YYA-sopimus purettiin Suomen yksipuolisella päätöksellä toisen osapuolen lakattua olemasta. Uusi vaihe Suomen kansainvälisessä asemassa alkoi, kun maa liittyi kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1995 Euroopan unioniin. 

 


Puolustusvoimat 1970-luvulta 1990-luvulle

Puolustuslaitos oli siirtynyt sotilaslääniorganisaatioon vuonna 1966, minkä seurauksena kehittyivät uudet operatiiviset ja taktiset ohjeet 1970-luvun alkupuolella. Vuonna 1974 säädettiin laki puolustusvoimista. Puolustusvoimille määrättiin lakisääteiset tehtävät maan puolustamiseksi ja koskemattomuuden turvaamiseksi sekä virka-avun antamiseksi. Puolustuslaitos muuttui lain myötä puolustusvoimiksi. 1980-luvulla pienenevät varusmiesikäluokat muuttivat joukko-osastojen kokoonpanoja ja sijoituksia. Joukko-osastoja lakkautettiin tai liitettiin muihin joukko-osastoihin.  Vuodesta 1982 alkaen jokaiselle alokkaalle annettiin peruskoulutuskauden alussa kahdeksan viikon mittainen taistelijan koulutus.

Vuonna 1990 valtioneuvosto katsoi, että Pariisin rauhansopimuksen Suomen täysivaltaisuutta koskeneet rajoitukset olivat menettäneet merkityksensä lukuun ottamatta atomiasetta. Suomalaiset saivat itse päättää armeijansa miesmäärästä, laivaston tonnistosta, lentokoneiden määrästä ja ohjusten laadusta. Samana vuonna varusmieskoulutuksessa siirryttiin uuteen järjestelmään, jossa vuorovuosin palvelukseen astui kolme ja kaksi saapumiserää. Varusmiespalveluksen kestoksi tuli 240, 285 tai 330 päivää. Uudeksi sotatoimiyhtymäksi muodostettiin jääkäriprikaati-90. Kotimaisten panssaroitujen Sisu-miehistönkuljetusvaunujen ansiosta se oli liikkuvampi ja paremmin suojattu kuin vuodelta 1980 peräisin oleva jalkaväkiprikaati-80. Vuodesta 1995 alkaen palvelukseen otettiin kaksi saapumiserää vuodessa. Miehistökoulutus jaettiin 8 viikon pituisiin perus-, erikois- ja joukkokoulutuskausiin.

Vuonna 1993 maa jaettiin kolmeen maanpuolustusalueeseen ja ne edelleen 12 sotilaslääniin. Pääesikunta jaettiin yleis-, henkilöstö-, maavoima- ja sotatalousesikuntaan. Puolustusmateriaalia koskevien toimintojen johtamista varten perustettiin Materiaalilaitoksen esikunta Tampereelle. Vuonna 1993 muutettiin myös sotilasopetuslaitosten rakennetta ja johtosuhteita. Helsingissä ja Tuusulassa toimineet Kadettikoulu, Taistelukoulu ja Sotakorkeakoulu organisoitiin Maanpuolustuskorkeakouluksi ja Lappeenrannassa toiminut Päällystöopisto Maanpuolustusopistoksi. Nämä määrättiin ohjaamaan myös aselajikoulujen koulutustoimintaa samoin kuin niiden tutkimus- ja kehitystyötä. Aliupseerien koulutus uudistettiin vuonna 1974 toimiupseerikoulutukseksi ja vuodesta lähtien 1989 opistoupseerikoulutukseksi. Aselajikouluihin perustettiin korkeakouluosasto, opistoupseeriosasto, tutkimus- ja kehittämisosasto sekä osaan kouluista kurssiosasto.