Kustaa II Aadolfin tykistö

Tavoitteena liikkuvuus

1620-luvulla Ruotsin armeijassa ei ollut vielä selkeää jakoa kenttä-, piiritys- ja linnoitustykistöihin. Raskaimpien tykkien liikutteluun tarvittiin jopa 48 hevosen valjakko. Kuningas Kustaa II Aadolf (1594–1632) lähti kehittämään taistelukentillä helposti liikuteltavaa kenttätykistöä. Merkittävimmät muutokset tapahtuivat kevyessä tykkiluokassa, jolla pystyttiin antamaan jalkaväelle nopeaa tulitukea. Raudasta valetun 3-naulaisen rykmentinkanuunan putkipaino oli vain 90–125 kg. Kanuuna saavutti keveydellään ja hyvillä ampumaominaisuuksillaan suurta mainetta Euroopan taistelukentillä. Myöhemmin tykkiä muutettiin tulen tehon lisäämiseksi hieman raskaammaksi.

Kustaa II Aadolf otti käyttöön myös uuden tykistötaktiikan. Tykistöä käytettiin joustavasti, yhteistoimintaa muun sotajoukon kanssa pyrittiin parantamaan ja tulta käyttämään massamaisesti jalkaväen toiminnan tukemiseksi. Tykistöä jätettiin myös mahdollisuuksien mukaan reserviksi. Tämän tykistötaktiikan perusteet omaksuttiin nopeasti Euroopan muidenkin valtakuntien sotajoukoissa.

Nahkatykki

Kevyttä tykkirakennetta tavoiteltaessa kokeiltiin myös niin sanottuja nahkatykkejä. Tykissä oli ohut kupariputki, jonka peräosan ympärille asetettiin vahvennusrenkaat. Koko putki kiedottiin köydellä tiiviiksi ja saumat kitattiin. Päälle vedettiin kasteltu nahkavaippa, joka kuivuessaan kutistui ja kiristyi. Päällimmäiseksi laitettiin vielä nahkainen kulutusta kestävä vaippa estämään kolhuja. Tykki painoi vain 74 kg ja se ylikuumeni helposti. Myös putkiräjähdykset olivat yleisiä.

Rakennepiirros nahkatykistä.

Kenttätykistö syntyy

Kustaa II Aadolfin kaaduttua Lützenissä vuonna 1632 tykistön kehittämistä jatkoi kenraali Lennart Torstensson (1603–1651). Hänen aikanaan yleistykiksi otettiin 12-naulainen kanuuna. Kenttätykistön komentaja Torstensson määrättiin Ruotsin sotakollegion jäseneksi tykistömestarina 22.12.1634. Päivämäärää voidaan pitää kenttätykistöaselajin syntyhetkenä.