Vaaran vuodet
Jatkosodan jälkeisiä sisä- ja ulkopoliittisesti epävarmoja vuosia on Suomessa nimitetty vaaran vuosiksi. Suomessa pelättiin Neuvostoliiton miehittämien ja sosialistisiksi päätyneiden Itä-Euroopan maiden kohtaloa. Välirauhan ehtojen noudattamista valvoi Suomessa liittoutuneiden valvontakomissio. Kommunistien toiminta oli rauhanehtojen mukaan jälleen sallittu ja kevään 1945 eduskuntavaaleissa vasemmisto sai vaalivoiton. Neuvostoliitolle luovutettu Porkkalan tukikohta sijaitsi vain parinkymmenen kilometrin päässä Helsingistä. Toukokuussa 1945 paljastui miehityksen pelossa tapahtunut asekätkentä. Rauhanehtojen täyttäminen vaati sotasyyllisyysoikeudenkäyntejä. Jouduttiin säätämään taannehtiva laki, jonka perusteella tuomittiin sodan ajan poliittisia johtajia vankeusrangaistuksiin.
Presidentti Risto Ryti sai sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä 10 vuoden kuritushuonetuomion. Rytin oikeudessa esittämän lausunnon loppusanat:
”Mutta isänmaan palvelemisessa ei paikka ole ratkaiseva vaihtoehto. Se voi yhtä hyvin käydä vankilassa kuin presidentin linnassa.”
Sotakorvausten maksaminen vaati Suomelta suuria ponnistuksia. Viimeinen sotakorvauserä maksettiin vuonna 1952. Myös luovutetuilta alueilta lähtemään joutuneen siirtoväestön sekä rintamamiesten asuttaminen oli ratkaistava. Maanhankintalain perusteella hankituille maille perustettiin yli 94 000 uudistilaa. Myös kaupungeissa oli vaikea asuntopula, mikä vaati nopean rakennustoiminnan aloittamista. Jälleenrakentaminen jatkui 1950-luvulle asti.
Vuonna 1947 solmittiin Pariisin rauha, ja valvontakomissio poistui Suomesta. Keväällä 1948 sisäpoliittinen tilanne koettiin niin uhkaavaksi, että puolustusvoimatkin varautuivat sisäisten levottomuuksien, jopa vallankumouksen torjuntaan. Kevään eduskuntavaaleissa vasemmisto kärsi kuitenkin tappion ja sisäpoliittinen tilanne alkoi rauhoittua.
YYA-sopimus
Kylmän sodan viiletessä Neuvostoliitto pyrki lujittamaan asemaansa Itä-Euroopassa. Helmikuussa 1948 Neuvostoliitto ehdotti Suomelle yhteistyö- ja avunantosopimuksen solmimista. Ehdotus herätti huolta Suomessa, sillä hieman aiemmin Unkari ja Romania olivat joutuneet tekemään Neuvostoliiton kanssa sotilaallisen sopimuksen automaattisesta avunannosta hyökkäyksen sattuessa. Neuvotteluissa suomalaiset saivat sopimukseen ehdottamansa sanamuodot. Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimus eli YYA-sopimus allekirjoitettiin 6.4.1948. Sopimuksessa todettiin, että Saksan tai sen liittolaisen hyökätessä Suomeen tai Suomen kautta Neuvostoliittoon Suomi taistelisi torjuakseen hyökkäyksen. Neuvostoliiton antama apu ei olisi automaattista vaan edellyttäisi neuvotteluja. YYA-sopimus pysyi maiden välisten suhteiden perustana Neuvostoliiton vuonna 1991 tapahtuneeseen hajoamiseen asti.
Sopimuksen sotilaallista yhteistyötä koskevat artiklat:
”1 artikla: Siinä tapauksessa, että Suomi tai Neuvostoliitto Suomen alueen kautta joutuvat aseellisen hyökkäyksen kohteeksi Saksan tai muun sen kanssa liitossa olevan valtion taholta, Suomi uskollisena velvollisuuksilleen itsenäisenä valtiona tulee taistelemaan hyökkäyksen torjumiseksi. Suomi kohdistaa tällöin kaikki käytettävissään olevat voimat puolustamaan alueensa koskemattomuutta maalla, merellä ja ilmassa ja tekee sen Suomen rajojen sisäpuolella tämän sopimuksen määrittelemien velvoitustensa mukaisesti tarpeen vaatiessa Neuvostoliiton avustamana tai yhdessä sen kanssa.
Yllä mainituissa tapauksissa Neuvostoliitto antaa Suomelle tarpeen vaatimaa apua, jonka antamisesta Sopimuspuolet sopivat keskenään.
2 artikla: Korkeat Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1 artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu.”