Neuvostoliiton aluevaatimukset

Neuvostoliitto alkoi nopeasti hyödyntämään Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Baltian maat painostettiin luovuttamaan tukikohtia Puna-armeijalle. Suomen vuoro tulla kutsutuksi neuvotteluihin koitti 5.10.1939.

Hallitus päätti lähettää Moskovaan valtioneuvos J. K. Paasikiven. Neuvostoliiton vaatimuksina olivat rajansiirto Karjalankannaksella Koiviston-Lipolan tasalle, Suomenlahden saarten ja Petsamon Kalastajasaarennon luovuttaminen. Lisäksi Neuvostoliitto halusi saada tukikohdan Hangosta. Suomen hallitus ei voinut suostua alueluovutuksiin.

Toiselle neuvottelumatkalle Moskovaaan Paasikiven mukaan lähti sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Väinö Tanner. He jättivät 23.10.1939 Suomen hallituksen vastaehdotuksen, jossa Neuvostoliitolle luovutettaisiin korvausta vastaan Suomenlahden ulkosaaret ja Kuokkalan mutka Kannakselta. Kuokkalan mutkan luovutus olisi siirtänyt rajalinjaa 13 kilometriä lännemmäksi. Hallitus hylkäsi vastaehdotuksessaan vaatimuksen Hangon vuokraamisesta. Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomen vastaehdotusta ja neuvottelut katkesivat 9. marraskuuta tuloksettomina.

 

 

Ylimääräiset harjoitukset

Moskovan neuvottelujen aikana vuoden 1939 lokakuussa Suomessa toimeenpantiin ylimääräiset harjoitukset, joka tarkoitti käytännössä liikekannallepanoa. Sanavalinnalla pyrittiin peittelemään liikekannallepanoa ja häivyttämään välittömän sodanuhkan vaikutelmaa.

Ylimääräiset harjoitukset toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa 9. lokakuuta alkaen perustettiin viivytystaisteluihin tarkoitetut suojajoukot sekä muutamat rajan lähialueiden divisioonat. Toisessa vaiheessa 14. lokakuuta alkaen perustettiin ja keskitettiin loput kenttäarmeijasta.

Joukkojen kannalta yli kuukauden kestäneet harjoitukset tarjosivat miehille mahdollisuuden tutustua sota-ajan joukko-osastoonsa, tehtäviinsä ja toimintamaastoon. Harjoituksen aikana myös varustettiin puolustusasemia.

 

 

Mainilan lavastetut laukaukset

Suomen kielteinen kanta Neuvotteluissa tuli Stalinille ilmeisenä yllätyksenä. Neuvostoliitto alkoi neuvotteluiden katkettua johdonmukaisesti valmistella yleistä mielipidettä Suomea vastaan. Neuvostoliiton tehtaissa pidettiin joukkokokouksia ”suomalaisia sodanlietsojia ja kulakkeja” vastaan ja sanomalehdet mustamaalasivat Suomea. Diktaattorit olivat ja ovat yhä usein lavastustaidon mestareita – Hitler oli lavastanut puolalaiset syyllisiksi hyökkäykseen saksalaiselle rajavartioasemalla.

Neuvostoliitto lavasti Mainilan laukaukset 26.11.1939 saadakseen syyn hyökätä Suomeen. Suomen tykistön väitettiin tulittaneen neuvostojoukkoja Mainilan kylässä, jolloin 13 miestä oli kuollut tai haavoittunut. Neuvostohallitus sanoi irti Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyökkäämättömyyssopimuksen 28.11.1939. Suomen joukkojen väitettiin uhkaavan Leningradin turvallisuutta.