Pioneerit hyökkäysvaiheessa
Liikkeenedistämistä ja iskuosastoja
Hyökkäysvaiheen aikana pioneerijoukkojen päätehtävänä oli tukea joukkojen liikettä raivaamalla miinoitteita, murrosteita ja esteitä, rakentamalla ajoneuvouria, mahdollistamalla vesistöjen ylimenot sekä tekemällä huollon vaatimia tie- ja sillanrakennustöitä. Taistelupioneerien toimintaan kuului iskuosastoilla suoritettu pesäkkeiden ja korsujen räjäyttäminen, taisteluhautojen vyöryttäminen ja liekinheittimien käyttö. Osalle pioneereista näitä tehtäviä ehdittiin kouluttaa vielä liikekannallepanon jälkeen ennen sotatoimien alkua. Kenttäsiltojen sekä maantie- ja rautatiesiltojen rakentamiseen ja korjaamiseen käytettiin pioneeriyksiköiden lisäksi erikoisyksikköjä, sillanrakennuskomppaniaa ja linnoitusrakennuspataljoonia.
Pioneerijoukot joutuivat liikkeen edistämistehtävien ohella usein taistelemaan jalkaväen tapaan. Hyökkäävän rykmentin mukana eteni tavallisesti pioneerikomppania, jonka joukkueet tiedustelivat ja raivasivat vihollisen sulutteita edetessään kärkikomppanian mukana. Tiedusteluhyökkäyksissä pioneerit paikansivat vihollisen asemia ja miinoitteita. Paikallisiin hyökkäyksiin pioneerit osallistuivat taistelupartioin kaapaten vihollisen hallussa olevia panostettuja siltoja ehjinä omien joukkojen ylikulkua varten. Ilomantsin suunnalla Ryhmä Oinoseen kuulunut pioneerikomppania törmäsi vähäteisessä erämaassa vihollisen vahvasti linnoitettuihin tukikohtiin ja pesäkkeisiin. Niiden valtaamisessa käytettiin ryhmän pioneerikomentajan, kapteeni Reino Lukkarin talvisodan kokemuksiin ja Saksassa saatuihin oppeihin perustuvaa järjestelmällistä iskuosastotoimintaa. Ylipäällikkö nimitti 5.7.1942 majuri Lukkarin Mannerheim-ristin ritariksi. Toinen hyökkäysvaiheessa Mannerheim-ristin saanut pioneeri oli luutnantti Paavo Koli, joka vänrikkinä pioneerijoukkueineen torjui vihollispataljoonan saarrostusyrityksen.
Vihollisen vastahyökkäyksiä torjuttaessa pioneerijoukot rakensivat panssarimiinoitteita, jotka purettiin tilanteen salliessa. Kun puolustukseen lopulta ryhmityttiin, eri rintamasuunnissa asennettiin asemien suojaksi yhteensä 24 000 panssari- sekä 92 000 jalkaväkimiinaa. Raivaustehtävät jatkuivat alueiden valtaamisen jälkeen. Puna-armeijan vetäydyttyä Hangosta kaupunki todettiin raskaasti miinoitetuksi ja ansoitetuksi. Pioneerien raivausosasto poisti lähes 20 tonnia miinoja, ammuksia ja pommeja sekä purki panoksista yli 42 tonnia räjähdysainetta. Raivaustyö jatkui Hangossa kesäkuun 1942 loppuun. Vaarattomaksi oli tehty 17 600 miinaa ja ansaa.
Ylimeno-operaatiot
Vesistöjen ylimeno-operaatiot olivat keskeisiä hyökkäysvaiheen pioneeritehtäviä. Pioneerijoukot suorittivat ylikuljetuksia ja rakensivat ja korjasivat siltoja kaikilla rintamasuunnilla Kannakselta Sallaan. Itä-Kannaksella merkittävimmät ylimeno-operaatiot lautta- ja ponttonikalustolla tehtiin Vuoksella ja Taipaleenjoella. Vuoksen yli rakennettiin Äyräpään alueella myös kaksi siltaa. Länsi-Kannaksen valtauksen yhteydessä toteutettiin merkittävä Viipurinlahden ylitys. Kun vastarannan eräs niemi todettiin 23.8. miehittämättömäksi, sinne alettiin välittömästi kuljettaa suomalaisjoukkoja syöksyveneiden työntämillä ruuhilautoilla sekä myöhemmin ponttonilautoilla. Ylityksen leveys oli 2,2 kilometriä. Seuraavien päivien aikana alueelle saatiin lisää ylimenokalustoa. Kahdeksan vuorokauden ylimeno-operaatiossa kuljetettiin Viipurinlahden yli runsaat 9 500 miestä, yli 1 100 hevosta, lähes 900 hevosajoneuvoa, 41 autoa, 86 tykkiä ja 610 tonnia tarvikkeita. Pioneerit joutuivat myös taistelemaan sillanpääasemassa ja tulittamaan ylimenon aikana ylimeno-osastoja vastaan hyökänneitä vihollisen aluksia.
Unkarista hankitut Kovacs M/34 -perämoottorit olivat käytössä niin syöksyveneiden kuin ponttonienkin moottoreina.
Vuoden 1941 loppuun mennessä pioneerijoukkojen suoritteisiin jatkosodassa kuului:
- 243 000 raivaustehtävissä poistettua miinaa
- 630 etenemisteiltä raivattua murrostetta
- 226 sillasta poistettua panostusta
- 311 rakennuksesta poistettua panostusta
- 361 tonnia panostetuista kohteista saatua räjähdysainetta
- 1 680 kilometriä rakennettuja ajoneuvoteitä
- noin 1800 kilometriä rakennettuja autoteitä
- yli 2 500 rakennettua tierumpua
- lähes 25 000 kilometriä hoidettavia autoteitä
- 47 vesistöjen ylimenoa syöksyvenein
- 37 ylimenoa ruuhilla ja muilla aluksilla
- 151 ruuhilauttojen käyttökertaa
- 37 kenttälauttojen rakentamista
- 210 ponttonilauttojen rakentamista
- Ruuhisiltoja rakennettiin 34, yhteensä 1 245 metriä; ponttonisiltoja 18, yhteensä 1 318 metriä; kenttäsiltoja 870, yhteensä 12,5
kilometriä - kenttäsiltoja lujitettiin 251, yhteensä 3 kilometriä
- ratatiesiltoja rakennettiin kuusi, yhteensä noin 300 metriä