Kun Suomen puolustusvoimia alettiin rakentaa kesällä 1918 saksalaisten sotilasasiantuntijoiden avulla, pioneeriaselajin tehtäviksi määritettiin taistelutoiminta kiväärijalkaväen tapaan, vesistöesteiden voittaminen, hävitystyöt ja kenttävarustustyöt. Kahden vuosikymmenen aikana tehtäväkenttä monipuolistui ja koulutukseen sisällytettiin vesistöjen ylimeno, tienrakennus ja -kunnossapito, hävitystyöt, ansoittaminen (myöhemmin miinoittaminen), kenttävarustustyöt (myöhemmin kenttälinnoittaminen), kantalinnoittamiseen osallistuminen ja taistelupioneeritoiminta.
Pioneerijoukko-osastot
Pioneerikoulutuspataljoona perustettiin Hämeenlinnassa 12.7.1918. Sen tehtävänä oli kouluttaa kolmen divisioonan ja jääkäriprikaatin pioneeripataljoonien kantajoukot. Pataljoonaan kuului esikunta ja neljä komppaniaa. Kun pataljoona syksyllä 1918 siirtyi Viipuriin, sen kokoonpanoon liitettiin kaksi panssarijunaa. Ahvenanmaalle pataljoonasta komennettiin komppania hävittämään maailmansodan aikana rakennettuja linnoitteita. Lokakuusta 1918 huhtikuuhun 1919 pataljoona oli kenttävarustustöissä Karjalan kannaksella. 23.4.1919 pataljoona jaettiin kahdeksi Viipuriin ja Haminaan perustettavaksi joukko-osastoksi.
Pioneeripataljoona 1 (1919–1923, Pioneeripataljoona 1923–1939) koulutti varusmiehiä yleispioneereiksi. Sen aliupseerikoulussa koulutettiin koko aselajin alipäällystö. Pataljoona järjesti myös pioneerien kertausharjoitukset. 1930-luvulla Pioneeripataljoona valmensi suojeluskuntajärjestön aluepäälliköitä pioneerialueiden aselajikouluttajiksi.
Pioneeripataljoona 2 (1919–1923) koulutettiin ja varustettiin rautateiden käyttöön liittyvään pioneeritoimintaan. Rautatiepataljoonaan (1923–1927) kuului rautatieliikennekomppania, rautatierakennuskomppania ja aliupseerikoulu. Se osallistui yli neljän kilometrin pituisen satamaradan rakentamiseen Toijalan asemalta Vanajaveden rantaan.
Erillinen Pioneerikomppania (1927–1939) perustettiin Korialla Rautatiepataljoonan henkilöstöä runkona käyttäen. Komppania paneutui erityisesti teknisiin hävitysvalmisteluihin ja hävittämisharjoitteluun Karjalankannaksella vuosina 1936–1938. Tehtävänä oli myös jalkaväkijoukkoihin kuuluvien pioneeriosastojen kouluttaminen.
Kesällä 1919 organisoitiin vajaan sadan miehen ponttonikomennuskunta (1919–1920) perehtymään moottoriponttonikalustoon, joka oli jäänyt sodan vuoksi toimittamatta Venäjän armeijalle ja varastoitu Suomenlinnaan. Komennuskunnan lakkauttamisen jälkeen henkilöstö siirrettiin Pioneeripataljoona 1:een.
