Suomalaiset tykistöjoukot
Ruotsin vallan aikana sotaväkeen kuului myös suomalaisia kenttätykistöjoukkoja osana Ruotsin valtakunnan armeijaa. Ruotsin kenttätykistörykmentti perustettiin vuonna 1630 ja vuonna 1634 Ruotsin sotakollegion jäseneksi nimettiin ylin tykistömestari (rikstygmästare). Nimittämisvuotta voidaan pitää suomalaisen kenttätykistöaselajin syntymähetkenä.
Tykistökomppania 1600-luvulla
Tykistörykmenttiin kuului kahdeksan tykistökomppaniaa, joista yksi oli vuonna 1651 perustettu suomalais-inkeriläinen komppania. Komppanian keskuspaikkana toimi Viipuri. Perustamisvuotensa lopulla komppaniaan kuului 103 miestä, jotka palvelivat pieninä ryhminä Ruotsin suurvallan itäosissa. Suuren Pohjan sodan alkaessa tykistökomppaniaan kuului kenttätykistön lisäksi Suomen linnojen tykistöosastoja.
Tykistö sai vuonna 1689 oman asepuvun, johon kuului pitkä harmaa, sinivuorinen takki sinisin kääntein, keltaiset nahkahousut, siniset sukat ja musta hattu.
Suomen tykistöosasto 1727
Turun tykistökomppania laajennettiin vuonna 1727 Suomen tykistöosastoksi, johon Turun kenttäkomppania kuului. Varsinaisia kenttätykkejä osastolla oli käytössä noin 15, kun koko Suomen tykistöosaston tykkikalustoon kuului vuonna 1733 45–65 tykkiä.
Kuninkaallinen suomalainen kenttätykistöpataljoona 1736
Vuonna 1734 tehdyssä uudelleenjärjestelyssä vahvennettiin suomalaisia kenttäosastoja sekä linnojen ja linnoitusten tykistöosastoja. Tämä johti Kuninkaallisen suomalaisen tykistöpataljoona perustamiseen. Sen esikunta sijaitsi Haminassa, josta oli tullut merkittävä tykistö- ja linnoitusvaruskunta. Vuonna 1760 esikunta oli siirretty Helsinkiin ja kymmenen vuotta myöhemmin lähes koko pataljoona oli keskitetty Helsinkiin.
Pataljoonan miehistö koostui pääosin värvätyistä irtolaisista ja maattomista, jotka kovan kurin ja jatkuvat koulutuksen ansiosta muodostivat yhtenäisen ja hyvin koulutetun joukko-osaston.
Kuninkaallinen suomalainen tykistöprikaati 1782
Vuonna 1782 kenttätykistössä siirryttiin uuteen organisaatioon ja perustettiin Kuninkaallinen suomalainen tykistöprikaati. Prikaati oli pääasiassa rauhanajan organisaatio. Kuninkaallisen tykistörykmentin komentaja Carl Gideon Sinclairin muuttaessa tykistön sotajaotusta, jolloin prikaatijärjestelmää muodostettaessa käsite ”patteri” muokattiin koskemaan kuuden tykin kokonaisuutta. Aiemmin käsitettä oli käytetty vain tuliasemiin ajetusta tykistöstä riippumatta tykkien lukumäärästä.
Nyt sotavahvuiseen tykistöprikaatiin kuului 12- ja 6-naulaisia kenttäpattereita ja patteri koostui kolmesta kaksitykkisestä jaoksesta. Jaoksessa oli keskimäärin 20 miestä, joista kuusi oli tykin asemiin ajoa sekä irtaantumista asemista suojaavaa ratsastavaa tykkimiestä.
Suomen kuninkaallinen kenttätykistörykmentti 1794
Ruotsin Kuninkaallinen Tykistörykmentti jaettiin vuonna 1794 neljään itsenäiseen rykmenttiin. Kuninkaallisen Suomen Tykistörykmentin perustaminen ei kuitenkaan aiheuttanut käytännössä suuria muutoksia tykistöjoukkojen ryhmitykseen Suomessa. Se oli kuitenkin hallinnollisesti aiempaa itsenäisempi, vaikka tykistön ylin johto säilyikin Tukholmassa.
Jaottelua kenttä-, linnoitus- ja piiritystykistön välillä ei vielä tehty.
Kuninkaallinen Suomen Tykistörykmentti hajotettiin virallisesti Suomen sodan jälkeen vuonna 1810. Kansalliseen suomalaiseen tykistöjoukko-osastoon tuli yli sadan vuoden tauko.
Kuninkaan tykkimiehiä
Eversti Robert Carl Charpantier
s. 1766 Viapori, k. 1830 Hämeenlinna
9-vuotias Robert Carl Charpantier merkittiin kersanttina Kuninkaallisen suomalaisen kaartinrykmentin eli Leskikuningattaren rykmentin kirjoihin. 13-vuotiaana hän palveli Tukholman tykistössä aliluutnanttina. Vuonna 1783 Charpantier siirtyi Suomen tykistöprikaatin Loviisan komppaniaan. Vuonna 1802 palveli Hämeenlinnassa majurina ja komppanianpäällikkönä.
Vuosien 1788–1790 Kustaa III:n sotaan Charpantier osallistui menestyksekkäästi. Hänestä tuli Miekkaritarikunnan ritari vuonna 1789. Myös Suomen sodassa 1808–1809 hän oli menestyksekäs tykistöupseeri ja sai saman ritarikunnan suurristin urheudesta Alavuden taistelussa. Charpantier palasi Ruotsista Suomeen everstinä vuonna 1812.
Kapteeni Adolph Lucander
s. 1772 Helsingin pitäjä, k. 1842 Östersund
Adolph Lucander palveli Suomen tykistöprikaatissa ja tykistörykmentissä vuosina 1786–1810. Kustaa III:n sodassa 1788–1790 hän oli kapteeni ja esikuntaupseeri. Lucanderin vaiheisiin kuului myös toimiminen kymmeniä kertoja ulkomaan kuriirina. Suomen sodan jälkeen hän jäi Ruotsiin ja osallistui Götan kanavan rakennustöihin sotilaana. Hän toimi myös vuodesta 1828 lähtien postimestarina Östersundissa. Miekkaritarikunnan ritari Lucanderista tuli vuonna 1823. Vuonna 1835 hänet ylennettiin majuriksi.
Majuri Gustaf Adolf Kurtén
s. 1760 Espoo, k. 1824 Espoo
Gustaf Adolf Kurtén toimi vuodesta 1777 lähtien maanmittaustehtävissä Suomessa. Vuonna 1790 hän siirtyi aliluutnanttina Suomen tykistöprikaatiin. Tykistörykmentissä palvellessaan Kurtén yleni kapteeniksi vuonna 1802. Hän toimi useita vuosia suurta taitavuutta osoittaen rykmentin opetusupseerina.
Vuosien 1788–1790 Kustaa III:n sodassa Kurtén toimi kenttäreviisorina. Suomen sodassa vuosina 1808–1809 hän saavutti mainetta Siikajoella vallatuista kahdesta venäläisestä haupitsista muodostetun jaoksen taitavana ja urhoollisena päällikkönä. Miekkaritarikunnan ritari Kurténista tuli vuonna 1808. Kurtèn omisti Pakankylän kartanon Espoossa.
Majuri Gustaf Johan Uggla
s. 1760 Janakkala, k. 1836 Gävle
Gustaf Johan Uggla palveli kadettina tykistöpataljoonassa vuonna 1776. Tykistötutkinnon hän suoritti vuonna 1778 ja ylennettiin seuraavana vuonna aliluutnantiksi. Uggla erosi palveluksesta vuonna 1781 mutta astui Savon prikaatin tykistöön vuonna 1788. Hän kunnostautui Kustaa III:n sodassa muun muassa Porrassalmen taistelussa vuonna 1789 mutta jäi sodan aikana myös vangiksi.
Sodan jälkeen Uggla palasi Suomen tykistöprikaatiin. Suomen sodassa vuosina 1808–1809 hän palveli Savon prikaatin patterinpäällikkönä ja nimitettiin Miekkaritarikunnan ritariksi vuonna 1808. Majuriksi hänet ylennettiin vuonna 1809. Sodan jälkeen Uggla jäi Ruotsiin ja palveli Wenden tykistörykmentissä sekä Pohjois-Skoonen jalkaväkirykmentissä.
Majuri Samuel Elfving
s. 1760 Loviisa, k. 1837 Kristianstad
Samuel Efving liitettiin jo syntymävuotenaan tarjokkaana Suomen tykistöpataljoonan kirjoihin. Furiiriksi eli majoitusaliupseeriksi hänet nimitettiin 13-vuotiaana ja kersantti Elfvingistä tuli 15-vuotiaana. Tykistötutkinnon Elfving suoritti vuonna 1783 ja aliluutnantiksi hänet ylennettiin Loviisassa vuonna 1791.
Elfving osallistui Kustaa III:n sotaan sekä Suomen sotaan, jossa suoritetuista ansioista hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1809. Miekkaritarikunnan ritari Elfvingistä tuli vuonna 1809. Suomen sodan jälkeen hän jäi Ruotsiin ja palveli Wenden tykistörykmentissä, jossa sai ylennyksen everstiksi vuonna 1818.
Majuri Thomas Wahlberg
s. 1770 Lapinjärvi, k. 1815 Espoo
Thomas Wahlberg astui palvelukseen Tykistöprikaatiin tykkijunkkarina vuonna 1788. Kustaa III:n sodan tapahtumien johdosta hän sai kunniamaininnan urhoollisuudesta. Aliluutnantiksi Wahlberg yleni vuonna 1789 ja ylemmän tykistötutkinnon hän suoritti vuonna 1799.
Suomen sodan aikana Wahlberg ylennettiin kapteeniksi vuonna 1808. Hän toimi patterinpäällikkönä muun muassa Oravaisten taistelussa. Tässä taistelussa osoitetun urheuden johdosta hänestä tuli Miekkaritarikunnan ritari. Majuriksi Wahlberg ylennettiin 1810. Hän palasi sodan jälkeen Suomeen ja toimi muun muassa kruununvoutina.
