Taistelut Talissa ja Ihantalassa

Viipurista puna-armeijan hyökkäys suunnattiin kaupungin koillispuolelle. Talin ja Ihantalan alueilla käytiin 25.6. alkaen parin viikon ajan suurtaistelua, johon osallistui noin 150 000 neuvostoliittolaista ja 50 000 suomalaista sotilasta. Puna-armeijalla oli miesylivoiman lisäksi käytössään vahvat tykistö- ja panssarivoimat.  Raskaissa taisteluissa puna-armeijan eteneminen saatiin pysäytettyä. Heinäkuun puolivälissä rintamalinja Ihantalassa oli vakiintunut ja myös puna-armeija ryhmittyi puolustukseen. 

Torjuntavoiton taustalla oli monta tekijää. Vaikka asemia ei ollut juuri linnoitettu, maasto antoi mahdollisuuden tehokkaaseen panssarintorjuntaan panssarinyrkeillä ja -kauhuilla. Panssaridivisioonan panos oli merkittävä. Omat ilmavoimat sekä saksalainen Lento-osasto Kuhlmey tuhosivat siltoja ja panssarivaunuja sekä hyökkäsivät vihollisen jalkaväkeä ja tykistön tuliasemia vastaan. Suomalainen tykistö tuki myös ilmavoimien toimintaa ampumalla vihollisen ilmatorjunta-asemia juuri ennen pommituslentoja. Tykistön ja kranaatinheittimistön keskitetty tulenkäyttö oli puolustuksen onnistumiselle ratkaisevaa.  Uudet panssarintorjunta-aseet ja tykistön voimakas tuki nostivat myös jalkaväen taistelutahtoa, mikä oli tärkeä tekijä puolustustaistelussa.  

Jalkaväki joutui kantamaan suurimman taakan pommituksissa, tykistökeskityksissä, torjuntataisteluissa ja vastahyökkäyksissä. Suomalaisten tappiot olivat suurtaistelussa noin 8500 miestä, joista kaatuneita oli noin 1100, kadonneita 1100 ja haavoittuneita 6300. Puna-armeija menetti kaatuneina  ja haavoittuneita noin 22 000 miestä, joista suurimman osan epäsuoran tulen vaikutuksesta. 
 
Kenttätykistö Talin-Ihantalan taisteluissa

Suurimman tehokkuutensa tykistö saavutti Ihantalan taisteluissa. Alueen tykistöstä muodostettiin kolme tykistöryhmää. Lisäksi muutama muu patteristo pystyi tukemaan lohkon taistelua. Teoreettisesti Ihantalan lohkolle oli mahdollista keskittää 21 patteriston ja yhden järeän patterin eli noin 250 tykin tuli. Koska tulta tarvittiin myös naapurilohkojen käyttöön, käytännössä keskitettiin yleensä 6–10 patteriston sekä tiiviisti yhteistyössä toimineen kranaatinheittimistön tuli. 

Talin-Ihantalan taisteluissa puna-armeijan hyökkäysryhmitykset hajotettiin kymmeniä kertoja tykistön ja kranaatinheittimistön tulella. Suurinta ammuskulutus oli 3. heinäkuuta, jolloin tykistö ampui Ihantalassa noin 11 500 laukausta. Kahden taisteluviikon aikana kulutus nousi noin 120 000 kranaattiin. Suomalaisten ampumat kranaattimäärät olivat pieniä verrattuna puna-armeijan kulutukseen. Tulen teho riippuu kuitenkin myös sen tiheydestä eli ajasta, jolla kranaattimäärä ammutaan maaliin. Ihantalassa tulen tiheys maalialueella saatiin niin suureksi, että jopa panssareita tuhoutui. Louhikkoisessa maastossa sirpalevaikutus hyökkäävään jalkaväkeen oli todella tuhoisa.