Kalustotilanne
Talvisodan alkaessa Suomen kenttätykistöön kuului yhdeksän kenttätykistörykmenttiä ja neljä raskasta patteristoa. Tykkikalustosta oli pulaa ja rintamakäytössä oli sodan aikana vain noin 500 tykkiä.
Hankintoja tehtiin ulkomailta, mutta suurin osa ostetuista tykeistä saapui Suomeen vasta sodan jälkeen. Taistelutoimissa sekä menetettiin että vallattiin tykkikalustoa.
Kevyen ja raskaan tykistön suhde oli epäedullinen, sillä sodan alussa kevyiden tykkien osuus käytössä olleista tykeistä oli 89 %. Kevyen kranaatin teho etenkin paksussa lumihangessa oli merkittävästi raskasta heikompi.
Vastatykistötoimintaan pystyvä kauaskantoinen tykistö puuttui lähes täysin. Raskaidenkin tykkien kantama oli pääosin alle 10 kilometriä.
Vaikka tuliyksikköinä oli käytetty patteristoja 1920-luvulta lähtien, talvisodassa ammuttiin lähinnä pattereittain tai jopa yksittäisin tykein.
76 K 02 tuliasemassa Viipurissa maaliskuussa 1940.
Ammuspulan keskellä
Ammuspulan vuoksi tykistön oli säännösteltävä tulta voimakkaasti koko sodan ajan. Selviäkin maaleja jouduttiin jättämään ampumatta kranaattien säästämiseksi. Tämä tarkoitti, että esimerkiksi hyökkäyksen torjunnan otollisinta vaihetta, vihollisen ryhmittymistä hyökkäykseen ei voitu hyödyntää. Koko sodan aikana Suomen kenttätykistö ampui noin 486 000 laukausta Neuvostoliiton tykistön ampuessa keskimäärin 230 000 laukausta päivässä. Sodan lopulla suomalaisilla oli ammuksia jäljellä vain viikon kulutusta varten. Kotimainen tuotanto ei riittänyt tyydyttämään ampumatarvikkeiden tarvetta.
Kotimainen ammustuotanto ei kyennyt sodan aikana vastaamaan ammuskulutukseen.