Kytevä Eurooppa
Sodan pilvet alkoivat kerääntyä Euroopan taivaalle viimeistään vuonna 1938 Hitlerin liittäessä Saksaan synnyinmaansa Itävallan. Saman vuoden syyskuussa Saksa vaati Tšekkoslovakialta saksankielisten sudeettialueiden luovutusta ja sai tahtonsa läpi länsivaltojen pyrkiessä lepyttelemään Saksaa sodan välttämiseksi. Seuraavana vuonna 15.3.1939 Saksa miehitti Tšekkoslovakian, jonka vuoksi länsivaltojen hyväuskoinen luottamus Hitlerin rauhanomaiseen tyynnyttämiseen romahti.
Vladimir Leninin ja Lev Trotskin johdolla toimeenpantu lokakuun vallankumous Pietarissa 7.11.1917 kaappasi Venäjällä vallan väliaikaiselta hallitukselta, jolle valta oli siirtynyt keisarilta aiemmin samana vuonna helmikuun vallankumouksen myötä. Leninin johtama hallitus onnistui vakiinnuttamaan valtansa ja vuonna 1922 Neuvosto-Venäjästä ja vallankumouksen myötä Venäjästä eronneista neuvostotasavalloista muodostettiin Neuvostoliitto. Leninin kuoleman jälkeen käydyssä valtataistelussa puolueen johtoon nousi Josif Stalin. Stalin keskitti vallan itselleen ja nujersi vastustajansa veristen puhdistusten avulla.
Stalin ja Hitler olivat diktaattoreja, jotka pyrkivät keinoja kaihtamatta päämääräänsä. Stalinin johdolla entinen maatalouspainotteinen maa muutettiin kovin ottein viisivuotissuunnitelmien avulla teollisuusvaltioksi.
Neuvostokansalaiset eivät kuitenkaan juuri päässeet nauttimaan teollisuuden tuomasta vauraudesta, sillä tuotannon pääpaino oli raskaassa teollisuudessa. Stalinin mukaan Neuvostoliitto oli vihamielisten kapitalististen valtioiden saartama ja sen oli varauduttava sotaan. Hitlerin Saksa ei peitellyt vihamielisyyttään bolsevikkeja kohtaan.
Molotov–Ribbentrop-sopimus
Iso-Britannia ja Ranska hakivat Neuvostoliitosta tukea Saksan pitämiseksi aisoissa Tsekkoslovakian miehityksen jälkeen vuonna 1939 ja lähettivät Moskovaan neuvotteluvaltuuskunnan, mutta neuvottelut junnasivat paikoillaan johtamatta tulokseen. Neuvostoliitto olisi halunnut antaa naapurimailleen ”takuun” epäsuoran hyökkäyksen varalta siinäkin tapauksessa, etteivät ne ”takuuta” pyytäneet tai halunneet. Takuu olisi tarkoittanut käytännössä neuvostojoukkojen siirtämistä naapurimaiden alueille, Neuvostoliiton niin halutessa.
Länsivaltojen neuvottelijat poistuivat Moskovasta tyhjin käsin, mutta uusi sopimuskumppani oli jo pyrkimässä Stalinin suosioon. Ideologiset vihamiehet Hitler ja Stalin löysivät yllättäen yhteisen sävelen neuvottelujen pohjaksi. Ideologia ja vastavuoroinen propaganda unohdettiin vähin äänin. Neuvostoliitto ja Saksa solmivat yllättäen 23.8.1939 hyökkäämättömyyssopimuksen. Salaisessa lisäpöytäkirjassa sovittiin etupiirijaosta sodan varalta. Neuvostoliiton etupiiriin kuuluivat Suomi, Baltian maat sekä Puolan itäiset osat.
Sopimus oli molemmille edullinen. Saksa välttäisi itselleen ensimmäisessä maailmansodassa kohtalokkaaksi osoittautuneen kahden rintaman sodan ja Neuvostoliitto voisi puolestaan rauhassa kiihdyttää sotateollisuuden tuotantoaan ja laajentaa armeijaansa. Samalla Stalin voisi seurata rauhassa, miten länsivallat ja Saksa näännyttäisivät alkavassa sodassa toisensa.
Suomessa Neuvostoliiton ja Saksan hyökkäämättömyyssopimus otettiin helpotuksen vastaan – sodan uhan ajateltiin poistuneen. Sopimuksen julkistamisen yhteydessä ei puhuttu lainkaan salaisesta lisäpöytäkirjasta ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin Neuvostoliitto kiisti salaisen sopimuksen olemassaolon.
