Nostoja Laatokan Karjalasta
Laatokan Karjalassa IV armeijakunta pysäytti Sortavalan suuntaan edenneet Neuvostojoukot. Armeijakunnan vasenta sivustaa suojattiin Kollaanjoella. Kollaan kestäminen mahdollisti muiden joukkojen hyökkäykset Laatokan pohjoisrantaa pitkin edenneiden neuvostojoukkojen sivustaan. Hyökkäyksillä vihollinen saarrettiin pienempiin osiin eli motteihin. Osa Laatokan Karjalan moteista onnistuttiin tuhoamaan, mutta osa piti puolensa sodan loppuun asti.
Tolvajärvi
Puna-armeija ylitti Laatokan-Karjalassa rajan heti talvisodan alettua Suojärven kohdalla 139. divisioonan voimalla. Suomalaisille näin massiviinen hyökkäys oli yllätys ja puolustavat neljä jalkaväkipalajoona perääntyivät. Seudun läpi kulki vain muutama itä-länsi –suuntainen korpitie, joita puna-armeija käytti hyökkäysurina. Tiet veivät Värtsilään, josta tieverkosto olisi laajentunut ja josta olisi avautunut tie Karjalan kannaksella taistelevien suomalaisten selustaan.
Talvisodan ensimmäinen hyökkäysvoitto saavutettiin Tolvajärvellä. Eversti Paavo Talvelan johtama suomalainen osasto löi kohti Korpiselkää etenevän venäläisen 139. divisioonan 12.12.1939 käydyissä taisteluissa. Suomalaisten tappiot päivän hyökkäyksessä olivat n. 100 kaatunutta. Venäläisiä taistelussa kaatui kymmenkertainen määrä.
Ratkaisevaksi osoittautui rintamahyökkäys lännestä matkailumajan maastoon. Suomalaiset saivat saaliiksi kahden tykistöpatterin kaluston, 20 panssarivaunua ja 60 konekivääriä. Hyökkäys lisäsi koko Suomen Puolustusvoimien uskoa mahdollisuuksiinsa sodassa.
Tolvajärven matkailumaja.
Kollaa
Laatokan ja Repolan välille Laatokan Karjalaan oli keskitetty Neuvostoliiton 8. armeija, joka käsitti yhteensä kuusi jalkaväkidivisioonaa ja yhden panssariprikaatin. 8. armeijan vahvuus oli noin 120 000 miestä, noin 400 panssaroitua ajoneuvoa ja lähes 600 tykkiä tai kranaatinheitintä. Sen tavoitteena oli edetä Karjalan kannaksella olevien suomalaisten joukkojen selustaan. Yhdeksi keskeisistä taistelupaikoista muodostui Kollaanjoki, jonne puna-armeijan joukot saapuivat 7.12.1939.
Kollaan oli pakko kestää. Muussa tapauksessa tilanne Laatokan pohjoispuolella olisi käynyt kestämättömäksi, ja silloin olisi myös puolustus Karjalan kannaksella vaarantunut. Kollaan taisteluiden merkityksen tiesivät kumpikin osapuoli. Venäläiset takoivat siksi rintamaa erämaapurolla joulukuusta alkaen ja yhtä sisukkaasti suomalaiset pitivät pintansa. Viimeinen, puna-armeijan 4:n divisioonan suurhyökkäys alkoi 2.3.1940. Vastassa oli eversti Svenssonin komentama uupunut 12. divisioona. Suomalainen sotilas teki pienestä Kollaanjoesta suuren. Asemasota jatkui Kollaalla aina talvisodan loppuun 13.3.1940.
Näkymä Kollaalta. Horisontin tieurassa tuhottuja Puna-armeijan panssarivaunuja.
Laatokan pohjoisrannan motit
Kenraalimajuri Hägglundin komentama IV Armeijakunta pysäytti Laatokan Karjalan kautta Kannaksen joukkojen selkään pyrkivät puna-armeijan divisioonat Impilahdella ja Suistamolla.
Suomalaisten suuri vastahyökkäys kaarsi pohjoisesta Laatokan rantaan. Tällöin syntyivät motit (Kitilän, Kelivaaran, Rykmentin- sekä Itäisen- ja Läntisen Lemetin motit), joista Itäisen Lemetin motti tuli kuuluisimmiksi. Suomalaiset valtasivat sen 29.2.1940.
Sotasaalista Lemetissä.